Vapaan maailman johtaja

Nyt se on sitten aikuisten oikeasti totta. Trumpista tuli presidentti. Ikipäivänä en olisi voinut kuvitella, että tässä hetkessä koskaan ollaan ja luulen, että jaan monen muunkin tunteet tässä kohtaa. 

Tämä on ihan puhtaasti Trump-päivitys. Ihan piristykseksi olen sijoitellut väliin kuvia viime viikonlopun Charlestonin ja Savannahin matkalta, mutta niistä en sano muuta kuin, että upeita kauniita vanhoja kaupunkeja, joihin palaisin mielelläni vielä ajan kanssa uudestaan!

Kun Trump ilmoitti ehdokkuudestaan kesällä 2015, pidin sitä vitsinä. Vähän kuin uutena tosi-tv -formaattina, johon hän halusi mennä mukaan ihan vain kokeillakseen jotakin uutta. Olin varma, että hän ei tule valituksi republikaanien ehdokkaaksi. Mutta toisin kävi. Kaikkien yllätykseksi Trump nimitettiin puolueen ehdokkaaksi, ja samalla myös monet puolueen pitkäaikaiset jäsenet, aktiivipoliitikot tai muut ehdolla olleet, ilmoittivat että eivät tule tukemaan Donald Trumpia lopullisessa vaalissa. 

Tuona hetkenä olin jo nostamassa maljaa Hillary Clintonin varmalle voitolle. Monia muita ehdokkaita vastaan Clintonin asema olisi ollut huomattavasti heikompi, kilpailivathan he tavallaan samalla maaperällä. Mutta Donald Trump! C'mon! Eihän kukaan oikeasti häntä äänestä! Republikaanit vääntelivät käsiään ja itkivät katkeria kyyneleitä varmana demokraattien kolmannesta kaudesta Valkoisessa talossa. 

En tiedä oliko vaalituloksen syynä Venäjä, tietovuodet, molempien Clintonien menneisyys vai vain toive amerikkalaisesta Jytkystä, mutta tässä nyt ollaan. Maailman mahtavimman valtion päämiehenä istuu epäkypsä heikolla itsetunnolla varustettu pikkulapsi, joka ei ainakaan toistaiseksi ole antanut minkäänlaista aihetta uskoa siihen, että hän oikeasti kykenee hallitsemaan valtavan työtaakkansa. 

Vaalikampanja on vaalikampanja ja silloin riittää (tai ainakin näytti riittävän) yksinkertaisten asioiden toistaminen tarpeeksi usein ja kovaa. Let's make America great again! Tuodaan kaivokset takaisin taantuneille paikkakunnille. Annetaan työpaikat takaisin tavallisille ihmisille. Ja tuhotaan terroristit, jotka uhkaavat amerikkalaisten turvallisuutta ja rauhallista elämää. Mitäs siitä, että kaivokset on menetetty jo kauan ennen Obaman kautta ihan vaan siksi, että kaivostoiminta ei enää ole ollut kannattavaa eikä ympäristöystävällistä. Tai että ne pelottavat kauhua kylvävät syyrialaispakolaiset, joita Eurooppaan on vuoden aikana tulvinut, eivät ole oikeasti edes tulleet Yhdysvaltoihin.

Mutta Trumpin propaganda upposi kansaan ja perjantaina näimme tämän tv-tähden vannovan virkavalansa. Ikävä tuli Obamaa ihan välittömästi. Ja voin vain kuvitella miltä Hillarysta tuntui seurata tilaisuutta kahden penkkirivin päästä. 

Marraskuun vaalivoiton jälkeen on media (siis se epärehellinen, lahjottu ja kiero) odottanut tiiviisti, milloin Trump ryhtyy antamaan sisältöä kampanjapuheilleen. Lopulta tyydyttiin siihen, että linjapuhe kuullaan ilmeisesti vasta virkaanastujaisissa. Trump on useaan otteeseen kertonut, että hän on valmistellut puhetta viikkoja, joten luonnollisesti odotukset olivat korkealla. No ei olisi tarvinnut. Virkaanastujaispuhe oli sitä samaa vaalipuhetta. Samat teemat, samat sanat ja samat äänenpainot. Ei minkäänlaista kädenojennusta sille puolikkaalle amerikkaa, joka ei häntä äänestänyt. Jos mahdollista, hän jätti kuulijat entistä hämmentyneimmiksi. 

Seuraavana päivänä eli lauantaina oli vuorossa vierailu CIA:n päämajaan. Koska kyseisen viraston johtajanimitys oli vielä auki, odotin tietysti muiden mukana, että Trump ottaisi asian jotenkin esille puheessaan. Samalla kun korostaisi yhteistyötä ja työn tärkeyttä ym ym. Mutta eipäs sittenkään! Jälleen kuultiin sama viesti siitä, että 'minä muuten voitin vaalit!' ja että olittepa hyviä kun äänestitte minua. Samalla haukuttiin media, haukuttiin CIA ja kerrottiin, että virkaanastujaisia seurasi muuten enemmän ihmisiä kuin Obaman virkaanastujaisia neljä vuotta aiemmin. Juu-u. Ihan totta. Herra Presidentti käytti tuon virkansa ensimmäisen virallisen esiintymisen vakuuttaakseen kuulijat siitä, että hänen showllaan oli enemmän yleisöä kuin muiden showlla koskaan aikaisemmin. Ja että media edustaa kaikkein epärehellisimpiä ihmisiä, kun ovat valehdelleet yleisömäärän liian pieneksi. Kaiken huipuksi lehdistösihteeri laitettiin vielä valehtelemaan luvuista tiedotustilaisuuteen (hänen ensimmäiseensä) ja tätä paikatakseen entinen kampanjapäällikkö keksi hätäpäissään termin 'vaihtoehtoinen fakta'. Mitä Trump kuvittelee saavuttaansa? Joko hän riitelee median kanssa (ja tekee oman elämänsä koko ajan vaikeammaksi ja vaikeammaksi) tai hän voittaa ja hiljentää median, mutta silloin ei kai enää voida puhua vapaasta maasta..... 

Että sillä lailla. Lauantaina istuin iltapäivän tv:n edessä ja seurasin eri kanavien uutis- ja ajankohtaislähetyksiä. Päivän puheenaiha kaikissa oli se, kummalla oli enemmän yleisöä Obamalla vai Trumpilla ja onko luvut varmasti laskettu rehellisesti. Kyllä!! Ja kanavilla käytiin eipäs-juupas -väittelyä siitä, oliko väkeä vai ei sen sijaan, että olisi puhuttu edes siitä, että onko presidentin tarpeellista a) kiinnittää huomiota yleisömäärään, b) käynnistää siitä keskustelu c) jatkaa keskustelua koko päivä lähettämällä vielä lehdistöavustajansa pitämään asiasta tiedotustilaisuuden. 

Tänään on sitten twiittailtu naisten marssista. Ja jälleen sen sijaan, että Trump olisi tehnyt hienon kädenojennukset näille valtaville massoille, hän twiittaa että 'olisitte käyneet äänestämässä.' Jos kysymyksessä ei olisi Yhdysvaltojen presidentti, tälle voisi nauraa. En tiedä nauravatko vai itkevätkö hänen avustajansa. 

Asiapuolella mielenkiintoista on nähdä miten Trump, hänen ministerinsä, kongressi/senaatti ja puolue tulevat toimimaan jatkossa. Trumpin ajatuksethan ovat monelta osin vastakkaisia kuin republikaanipuolueen näkemykset. Muun muuassa tuon kuuluisan Obamacaren osalta. Samoin esim. aborttikysymyksissä Trump on vapaamielisempi kuin moni puolueessaan. Ehkä merkittävin ristiriita Trumpin ja hänen valitsemansa ministerin välillä taitaa olla puolustusvoimiin liittyen. Ministeri kannattaa edelleen hyviä suhteita ja vahvaa yhteistyötä Nato-liittolaisten kanssa, kun taas presidentti on valmis suurinpiirtein heittämään romukoppaan kaikki, joista ei ole suoraa hyötyä Yhdysvalloille. Trump on jossain määrin valmis hyväksymään ilmastonmuutoksen jopa osittain ihmisen aiheuttamana toisin kuin hänen nimittämänsä ympäristöministeri. Ja joka tapauksessa energia-asioissa tullaan etenemään 'business first' -linjalla. Samoin ympäristönsuojeluasioissa. Tässä vaikkapa lainaus valkoisen talon sivuilta energiapolitiikasta:

"For too long, we’ve been held back by burdensome regulations on our energy industry. President Trump is committed to eliminating harmful and unnecessary policies such as the Climate Action Plan and the Waters of the U.S. rule. Lifting these restrictions will greatly help American workers, increasing wages by more than $30 billion over the next 7 years."

Ay-ihmisenä minun pitäisi olla innostunut siitä, miten lämpimästi Trump puhuu työväestä ja työläisistä. Ja miten hän varmistaa, että eliitti ei enää juhli, vaan rehelliset työmiehet ja -naiset saavat jälleen arvonsa. Mutta. En vaan voi olla lukematta rivien välistä (eikä tarvitse edes välttämättä mennä rivien väliin....) pelottavaa äärinationalistista propagandaa, johon on verhottu vahva uhkaus: jos ette neuvottele meille hyviä diilejä, sen kun vastaatte seurauksista! Tässä lainaus ulkomaanpolitiikasta kauppapolitiikan osalta: 

"For too long, Americans have been forced to accept trade deals that put the interests of insiders and the Washington elite over the hard-working men and women of this country. As a result, blue-collar towns and cities have watched their factories close and good-paying jobs move overseas, while Americans face a mounting trade deficit and a devastated manufacturing base."

Mies on seitsemänkymmentävuotias, joten eiköhän hän ole jo kypsyysasteensa saavuttanut. Tuskin hänestä charmanttia ja sulavaa hyväkäytöksistä gentlemannia enää kuoriutuu. Monella psykologilla olisi varmaan yksi jos toinenkin sana sanottavanaan hänen käyttäytymisestään, mutta toivoa sopii, että pahimmat ylilyönnit tapahtuisivat täällä hänen kotimaassaan eikä kansainvälisellä areenalla. En tiedä onko treffejä esim. kuningatar Elisabethin kanssa vielä sovittu, mutta olisi kiva olla kärpäsenä katossa seuraamassa tuota tilaisuutta! Mielenkiintoista on myös nähdä minkälaisen roolin ensimmäinen nainen ottaa! Toistaiseksihan hän on saanut pitää vain yhden puheen (vaalikampanjan aikana) ja sekin puhe osoittautui kopioksi Michelle Obaman puheesta. Syy ei toki ole Melanian, vaan taustajoukkojen. Mutta joka tapauksessa sen jälkeen ei rouvaa ole julkisuudessa kuulunut. Valkoisen sivujen nettisivuilla esitellään hänen uransa mallina ja todetaan, että hän on myös lanseerannut menestykkään jalokivimalliston. Siinäpä sitä onkin samaistumisen kohdetta tavalliselle Wisconsinilais-rouvalle Walmartissa ostoskärryjen kanssa!

En usko salaliittoteorioihin, enkä siihen että Trump on venäläinen vakooja. Hillary Clinton sähelsi ihan itse sähköpostiensa kanssa eikä kenties tehnyt vaalityötä parhaalla mahdollisella tavalla. Hän jäi etäiseksi puhuessaan asioista ilman suuria tunteenpurkauksia. Hänellä on omat riippakivensä ja myös hänen valtakaudellaan puolet amerikkalaisista olisi tuntenut syvää katkeruutta tappiosta. 

Ensimmäisenä arkipäivänään virassa Trump on irtisanonut TTP:n, tiukentanut aborttioikeutta ja ilmoittanut höllentävänsä ympäristölakeja, mikä itsestäni tuntuu aika hirveälle. Odotan pelonsekaisella jännityksellä, mitä Trump saa aikaiseksi. Mutta jos hän ei kevään aikana (tai sen kuuluisan sadan päivän aikana) tuo vaalipuheilleen sisältöä, jos hän ei lopeta tarttumista pikkuasioihin ja twiittamasta niistä, jos hän ei kykene lunastamaan lupauksia, joilla hänet äänestettiin valtaan, tulee kansasta olemaan katkeria ja pettyneitä muutkin kuin ne, jotka äänestivät toista ehdokasta. 

Voisin lyödä vetoa, että Trump ei halua jatkaa virkakauttaan loppuun asti. Olen edelleen sitä mieltä, että hän hyppäsi kisaan mukaan, koska se oli taas jotakin uutta miehelle, joka on saavuttanut jo lähes kaiken. Luultavasti hän ei siksi vaivautunut perehtymään asioiden sisältöihin tarkemmin (tai yhtään!) kampanjan aikana, koska hän ei itsekään uskonut, että joutuisi joskus lunastamaan lupauksensa. En usko, että hän tulee itse eroamaan, sen sijaan voi olla, että hän joutuu eroamaan. Todennäköisesti hän kuitenkin jatkaa virkakautensa koko neljä vuotta ja tulee koko ajan kärttyisämmäksi ja turhautuneemmaksi siitä, että presidenttinä hän ei saakaan määrätä kaikesta samoin kuin on voinut omassa imperiumissaan tehdä. Jos presidentti ei osaa tai ei ole kiinnostunut asioista, jää taustalla oleville virkamiehille ja poliitikoille avoin temmellyskenttä. Joidenkin mielestä voi olla jopa etu, jos presidentti istuu kuin vanha kyllästynyt kuningas kammiossaan kiinnittämättä turhaa huomioita ympärillä tapahtuviin asioihin. Toisaalta yhtä pelottavaa, jos ei pelottavampaakin, on se jos Trump sattuukin onnistumaan parin vuoden aikana. Iso maa voi vielä ollakin itsekäs ja neuvotella hyviä sopimuksia itselleeen. Mutta miten käy meidän pienten? Yhteistyö on tähän mennessä ollut se, jolla maailma on (keskimäärin) kehittynyt suotuisasti. Jäämmekö isojen jalkoihin? Davosin talouskonferenssissakin oltiin jo huolissaan maailman jakautumisesta jyrkemmin kahtia. Trumpin linja ei todennäköisesti tule tilannetta parantamaan.

Koen hienona, mutta myös pelottavana tämänhetkisen tilanteen. Amerikkalaisten kanssa keskustellessa on oltava kieli keskellä suuta, mutta me ulkomaalaiset voimme huoletta puhua suumme puhtaaksi! Ja senhän me myös teemme. Ja yritetään kuitenkin vielä uskoa tulevaan.

Uusi vuosi ja lopun alku

Ja taas on aika opetella kirjoittamaan uusi vuosiluku. 2017. Miten se tuntuukin niin vieraalle. Jotenkin minut pääsi ylllättämään myös se, että samalla kun vuosi vaihtui, siirryimme tammikuuhun. Juu kyllä se olisi pitänyt tietää. On tässä jo aika monta vuoden vaihtumista ehtinyt elämänsä aikana nähdä. Mutta jotenkin vasta, kun kalenterissa luki tammikuu, tajusin kunnolla, että tammikuun jälkeen tulee helmikuu. Sitten ollaan keväässä ja keväällähän meidän pitää jo alkaa orientoitua Suomeen paluuseen. Eli tavallaan lähtölaskenta on jo alkanut. Aika hurjaa! 

Joulu ja joululoma mennä hurahti melkoisessa pyörityksessä. Saimme molemmat lapsemme ja yhden Poikaystävän tänne lähes kahdeksi viikoksi. Nuoriso toi meille myös suomalaisen oikein ärhäkän flunssan tullessaan. Poikaystävä sairastui jo lentomatkalla ja tutustui New Yorkin nähtävyyksiin enemmän ja vähemmän pillerihöyryissä. Tyttäremme oireet alkoivat matkalla Washingtonista tänne kotikylään ja siitä sitten parin päivän välein sairastui myös poikamme ja mieheni. Positiivista oli se, että tauti kesti käytännössä vain runsaan vuorokauden. Ja kun kaikki sairastuivat vuorotellen, pieni turistiryhmämme liikkui sujuvasti neljän henkilön porukalla ensimmäisen viikon ajan. Toiselle viikolle olimme jo kaikki täydessä iskussa ja taudit olivat kaukainen muisto vain! 

Matkatoimistomme oli järjestänyt vieraiden viihdytämiseksi lätkämatsin ja museokäyntejä Washington D.C:ssä, useita outlet-ostosretkiä lähikaupunkeihin, NFL-pelin Philadelphiaan (ja meille tytöille siksi aikaa tutustumista Yhdysvaltojen syntysijoille), ajelua amish-alueilla Lancasterissa ja vielä sotahistoriaa sisällissodan ajoilta Gettysburgissa. Kävimme myös leffassa kahteen kertaan (toinen Poikaystävälle hauskasti suunnattu Why him?), joulukylässä kahdessa paikassa ja myös kaksissa uudenvuoden juhlissa. Aika tehokasta, eikös? Eli tiedoksi teille, jotka mahdollisesti suunnittelette lomamatkaa tänne: Tämä matkatoimisto ei järjestä lepolomia. 

Vuosi vaihtui aivan erinomaisen lämpimissä tunnelmissa australialaisten ystäviemme luona. He olivat järjestäneet oman perinteensä mukaisen juhlan joten teemana oli kesä, pukukoodina rantavaatetus, talossa oli lämmityslaitteen nupit käännetty maksimitehoille ja kaikille meille laitettiin ystävällisesti sinkkivoidetta auringonpolttamia vastaan. Pihalla oli myös nuotia, jonka ympärillä erityisesti juniorit viettivät mielellään (paljain jaloin tietysti!) aikaa. Erilaiset bileet ja aivan loistava idea kaiken kaikkiaan. Täytyy sanoa, että oli kyllä ehdottomasti monikulttuurisin vuoden vaihtuminen, missä itse olen saanut olla mukana!

Eikös tammikuussa aina aloiteta uusi elämä? Niin minunkin pitää. 

Syksyllä aika kului mukavasti (?) filosofian parissa, mutta se rupeama on nyt ohi. 
Ja ihan vaan tiedoksi, että ensimmäisestä tentistä aloittamani A miinus - linja jatkui loppuun saakka. Lopputentistä tuli sama arvosana. Joten myös koko kurssin arvosanaksi tuli samainen A-. Ei hassumpaa, vaikka kyllähän tuo miinus vähän riipii...... 
Mutta siis nyt kun opintoja ei ole (ehkä. Kevään ilmoittautumisaikaa on vielä viikon verran ...), on päivät syytä täyttää jollain muulla. 

Jumppaa ja lounaita sekä seurapeliaamiaisia toki riittää.  Samoin viikottaiset Culture and Conversation ryhmän tapaamiset jatkuvat. Mutta riittääkö se? Voisinhan toki yllättää itseni ja alkaa väkertää vaikkapa valokuvakirjoja erilaisilta reissuilta. Jos vaikka ensi alkuun yrittäisi saada viimeiset viisi vuotta katettua..... Mutta ehkä keksin vielä jotain muuta. Olen jopa harkinnut sitä hyvin epätoivoista ratkaisua, että alkaisin tehdä ruokaa ihan säännöllisesti. Päivittäin. Muut vaimot kuulema tekevät sitä! Ja olenpa kuullut, että jotkut heräävät tekemään aamupalaakin miehelleen. Toisaalta se valokuvakirja kuitenkin voisi olla aika hyvä idea......
Pennsylvanian talvisää on ollut aika vaihtelevaa. Auringon paistaessa on oikein mukavaa ja lämpötila on voinut olla kymmenen paikkeilla. Toisaalta pari viime päivää pakkasta on ollut lähes saman verran ja tuuli on tosi kova. Ja jostain syystä nämä paikalliset (ja eteläisen pallonpuoliskon ulkomaalaiset) kuvittelevat, että me suomalaiset nautimme tästä. Tai ettei meillä ole kylmä. Totta hemmetissä on kylmä! Siksihän Suomen talvia niin syvästi inhoankin! Lunta täällä ei kuitenkaan ole. Muutaman kerran on satanut lunta ehkä tunnin verran ja lunta on kertynyt maksimissaan sentti. Ja samantien lähtevät valtavat suola-autojen armeijat liikkeelle ja kadut suolataan niin, että lumen sijaan ne ovat suolasta valkoiset. Naapurit ovat myös rynnänneet lumikolien kanssa pihatielle heti, kun lumisade on lakannut. Toki jos he odottaisivat pidempään - kuten pari tuntia - ei lunta enää olisi kolattavaksi asti eli sinänsä tietysti ymmärrettävää hoitaa homma välittömästi.  

Talomme ei ole kovinkaan tuulen ja pakkasen pitävä. Olemme kylmimpinä päivinä sulkeneet muutamien huoneiden ovia, jotta tuuli ei ihan puhaltaisi koko talon läpi. Kaipaan niiiiiin niitä kesän ja syksyn päiviä, jolloin heti aamusta tunsi helteisen päivän olevan tulossa. Ja aamupalan saattoi syödä terassilla. Keskiarvojen mukaan tammi- ja helmikuu ovat täällä hiukan nollan asteen molemmilla puolilla. Maaliskuussa mennään jo kymmenen asteen hujakoille ja huhtikuun keskiarvoissa ollaan jo lähes kahdessakympissä. Joten lämpimämpää kohti toki mennään. Ja onneksi helmikuun katkaisee mukavasti viikon Hawajin matka. 

Viime viikonloppuna tuli taas hankittua uusi kokemus. Kävimme Pennsylvanian maatalousnäyttelyssä, joka on käsittääkseni yksi USAn suurimmista. Seurasimme rodeo-kilpailua, näin ensimmäistä ertaa elämässäni kuinka lehmän turkkia föönataan, lampaita kerittiin ja tietysti tilaisuuden henkeen kuului myös erilaisia 'parhaat leivonnaiset' -kilpailuja. Ja olipahan messuosastolla esittelyssä myös sauna! Mielenkiinnolla luin saunan seinästä, mitä kaikkia terveysvaikutuksia sillä onkaan! 

Tulevalle viikonlopullekin olemme suunnitelleet reissua vähän lämpimämpään maisemaan. Miehelläni on pitkä viikonloppuvapaa ja tarkoituksemme on lähteä ajelemaan Tuulen viemää -maisemiin Savannahiin ja Charlestoniin. Lämpötilat siellä voivat parhaimmillaan olla melkein suomalaiset hellelukemat eli noin kaksikymmentä. Eiköhän sekin tunnu jo ihan mukavalle tämän hyytävän tuulen jälkeen. Pieni kysymysmerkki matkassa vielä on. Vaikka itse Georgiassa onkin lähes kesäisen lämpimät, on meidän ylitettävä potentiaalinen lumivyöhyke sinne mennessämme. Viime viikolla alueella oli melkoisia lumimyräköitä ja kun autossamme on vain kesärenkaat, ei täkäläisille moottoriteille viitsi ehdoin tahdoin lähteä liukastelemaan. 

Nyt elämme täällä jo sitä vaihetta, että kalenteri on syytä olla esillä koko ajan ja siihen on merkittävä kaikki ne ajankohdat, jolloin matkailu on mahdollista ja alettava vain kylmästi varaamaan lentoja tai suunnittelemaan ajoreittejä. Jos ensimmäinen puolivuotta kului täällä näinkin nopeasti, niin voin vain kuvitella, miten pian olemme toukokuussa ja varaamassa muuttolaatikoita paluumatkaamme varten. 

Mutta eletään kuitenkin vielä päivä kerrallaan ja nautitaan!