Uusi vuosi ja lopun alku

Ja taas on aika opetella kirjoittamaan uusi vuosiluku. 2017. Miten se tuntuukin niin vieraalle. Jotenkin minut pääsi ylllättämään myös se, että samalla kun vuosi vaihtui, siirryimme tammikuuhun. Juu kyllä se olisi pitänyt tietää. On tässä jo aika monta vuoden vaihtumista ehtinyt elämänsä aikana nähdä. Mutta jotenkin vasta, kun kalenterissa luki tammikuu, tajusin kunnolla, että tammikuun jälkeen tulee helmikuu. Sitten ollaan keväässä ja keväällähän meidän pitää jo alkaa orientoitua Suomeen paluuseen. Eli tavallaan lähtölaskenta on jo alkanut. Aika hurjaa! 

Joulu ja joululoma mennä hurahti melkoisessa pyörityksessä. Saimme molemmat lapsemme ja yhden Poikaystävän tänne lähes kahdeksi viikoksi. Nuoriso toi meille myös suomalaisen oikein ärhäkän flunssan tullessaan. Poikaystävä sairastui jo lentomatkalla ja tutustui New Yorkin nähtävyyksiin enemmän ja vähemmän pillerihöyryissä. Tyttäremme oireet alkoivat matkalla Washingtonista tänne kotikylään ja siitä sitten parin päivän välein sairastui myös poikamme ja mieheni. Positiivista oli se, että tauti kesti käytännössä vain runsaan vuorokauden. Ja kun kaikki sairastuivat vuorotellen, pieni turistiryhmämme liikkui sujuvasti neljän henkilön porukalla ensimmäisen viikon ajan. Toiselle viikolle olimme jo kaikki täydessä iskussa ja taudit olivat kaukainen muisto vain! 

Matkatoimistomme oli järjestänyt vieraiden viihdytämiseksi lätkämatsin ja museokäyntejä Washington D.C:ssä, useita outlet-ostosretkiä lähikaupunkeihin, NFL-pelin Philadelphiaan (ja meille tytöille siksi aikaa tutustumista Yhdysvaltojen syntysijoille), ajelua amish-alueilla Lancasterissa ja vielä sotahistoriaa sisällissodan ajoilta Gettysburgissa. Kävimme myös leffassa kahteen kertaan (toinen Poikaystävälle hauskasti suunnattu Why him?), joulukylässä kahdessa paikassa ja myös kaksissa uudenvuoden juhlissa. Aika tehokasta, eikös? Eli tiedoksi teille, jotka mahdollisesti suunnittelette lomamatkaa tänne: Tämä matkatoimisto ei järjestä lepolomia. 

Vuosi vaihtui aivan erinomaisen lämpimissä tunnelmissa australialaisten ystäviemme luona. He olivat järjestäneet oman perinteensä mukaisen juhlan joten teemana oli kesä, pukukoodina rantavaatetus, talossa oli lämmityslaitteen nupit käännetty maksimitehoille ja kaikille meille laitettiin ystävällisesti sinkkivoidetta auringonpolttamia vastaan. Pihalla oli myös nuotia, jonka ympärillä erityisesti juniorit viettivät mielellään (paljain jaloin tietysti!) aikaa. Erilaiset bileet ja aivan loistava idea kaiken kaikkiaan. Täytyy sanoa, että oli kyllä ehdottomasti monikulttuurisin vuoden vaihtuminen, missä itse olen saanut olla mukana!

Eikös tammikuussa aina aloiteta uusi elämä? Niin minunkin pitää. 

Syksyllä aika kului mukavasti (?) filosofian parissa, mutta se rupeama on nyt ohi. 
Ja ihan vaan tiedoksi, että ensimmäisestä tentistä aloittamani A miinus - linja jatkui loppuun saakka. Lopputentistä tuli sama arvosana. Joten myös koko kurssin arvosanaksi tuli samainen A-. Ei hassumpaa, vaikka kyllähän tuo miinus vähän riipii...... 
Mutta siis nyt kun opintoja ei ole (ehkä. Kevään ilmoittautumisaikaa on vielä viikon verran ...), on päivät syytä täyttää jollain muulla. 

Jumppaa ja lounaita sekä seurapeliaamiaisia toki riittää.  Samoin viikottaiset Culture and Conversation ryhmän tapaamiset jatkuvat. Mutta riittääkö se? Voisinhan toki yllättää itseni ja alkaa väkertää vaikkapa valokuvakirjoja erilaisilta reissuilta. Jos vaikka ensi alkuun yrittäisi saada viimeiset viisi vuotta katettua..... Mutta ehkä keksin vielä jotain muuta. Olen jopa harkinnut sitä hyvin epätoivoista ratkaisua, että alkaisin tehdä ruokaa ihan säännöllisesti. Päivittäin. Muut vaimot kuulema tekevät sitä! Ja olenpa kuullut, että jotkut heräävät tekemään aamupalaakin miehelleen. Toisaalta se valokuvakirja kuitenkin voisi olla aika hyvä idea......
Pennsylvanian talvisää on ollut aika vaihtelevaa. Auringon paistaessa on oikein mukavaa ja lämpötila on voinut olla kymmenen paikkeilla. Toisaalta pari viime päivää pakkasta on ollut lähes saman verran ja tuuli on tosi kova. Ja jostain syystä nämä paikalliset (ja eteläisen pallonpuoliskon ulkomaalaiset) kuvittelevat, että me suomalaiset nautimme tästä. Tai ettei meillä ole kylmä. Totta hemmetissä on kylmä! Siksihän Suomen talvia niin syvästi inhoankin! Lunta täällä ei kuitenkaan ole. Muutaman kerran on satanut lunta ehkä tunnin verran ja lunta on kertynyt maksimissaan sentti. Ja samantien lähtevät valtavat suola-autojen armeijat liikkeelle ja kadut suolataan niin, että lumen sijaan ne ovat suolasta valkoiset. Naapurit ovat myös rynnänneet lumikolien kanssa pihatielle heti, kun lumisade on lakannut. Toki jos he odottaisivat pidempään - kuten pari tuntia - ei lunta enää olisi kolattavaksi asti eli sinänsä tietysti ymmärrettävää hoitaa homma välittömästi.  

Talomme ei ole kovinkaan tuulen ja pakkasen pitävä. Olemme kylmimpinä päivinä sulkeneet muutamien huoneiden ovia, jotta tuuli ei ihan puhaltaisi koko talon läpi. Kaipaan niiiiiin niitä kesän ja syksyn päiviä, jolloin heti aamusta tunsi helteisen päivän olevan tulossa. Ja aamupalan saattoi syödä terassilla. Keskiarvojen mukaan tammi- ja helmikuu ovat täällä hiukan nollan asteen molemmilla puolilla. Maaliskuussa mennään jo kymmenen asteen hujakoille ja huhtikuun keskiarvoissa ollaan jo lähes kahdessakympissä. Joten lämpimämpää kohti toki mennään. Ja onneksi helmikuun katkaisee mukavasti viikon Hawajin matka. 

Viime viikonloppuna tuli taas hankittua uusi kokemus. Kävimme Pennsylvanian maatalousnäyttelyssä, joka on käsittääkseni yksi USAn suurimmista. Seurasimme rodeo-kilpailua, näin ensimmäistä ertaa elämässäni kuinka lehmän turkkia föönataan, lampaita kerittiin ja tietysti tilaisuuden henkeen kuului myös erilaisia 'parhaat leivonnaiset' -kilpailuja. Ja olipahan messuosastolla esittelyssä myös sauna! Mielenkiinnolla luin saunan seinästä, mitä kaikkia terveysvaikutuksia sillä onkaan! 

Tulevalle viikonlopullekin olemme suunnitelleet reissua vähän lämpimämpään maisemaan. Miehelläni on pitkä viikonloppuvapaa ja tarkoituksemme on lähteä ajelemaan Tuulen viemää -maisemiin Savannahiin ja Charlestoniin. Lämpötilat siellä voivat parhaimmillaan olla melkein suomalaiset hellelukemat eli noin kaksikymmentä. Eiköhän sekin tunnu jo ihan mukavalle tämän hyytävän tuulen jälkeen. Pieni kysymysmerkki matkassa vielä on. Vaikka itse Georgiassa onkin lähes kesäisen lämpimät, on meidän ylitettävä potentiaalinen lumivyöhyke sinne mennessämme. Viime viikolla alueella oli melkoisia lumimyräköitä ja kun autossamme on vain kesärenkaat, ei täkäläisille moottoriteille viitsi ehdoin tahdoin lähteä liukastelemaan. 

Nyt elämme täällä jo sitä vaihetta, että kalenteri on syytä olla esillä koko ajan ja siihen on merkittävä kaikki ne ajankohdat, jolloin matkailu on mahdollista ja alettava vain kylmästi varaamaan lentoja tai suunnittelemaan ajoreittejä. Jos ensimmäinen puolivuotta kului täällä näinkin nopeasti, niin voin vain kuvitella, miten pian olemme toukokuussa ja varaamassa muuttolaatikoita paluumatkaamme varten. 

Mutta eletään kuitenkin vielä päivä kerrallaan ja nautitaan!