Kulttuurinen sekamelska ja rikkaus

Heti alkuun selvennys iltapäivälehtien tyyliin: artikkelin kuvat eivät moneltakaan osin liity millään tavalla itse tekstiin. Kuvat ovat satoa lähinnä viime viikolta ihan yleisesti, jotta mukaan saatiin edes vähän kuvitusta pitkän tekstin joukkoon. 

Olen nyt käynyt englannin keskusteluryhmässä kaksi viikkoa. Testin perusteella meidät jaettiin aikoinaan tasoryhmiin ja minun ryhmässäni meitä on kaksikymmentä ihastuttavaa rouvaa! Ja yhdeksäntoista eri maata edustettuna (Brasiliasta tulee kaksi) ja lähes yhtä monta kieltä. Espanjaa äidinkielenään puhuvia on muutamia, albaniaa puhuu kaksi ja muut - kuten minä - edustavat omaa kieltään ja kulttuuriaan ihan yksin ja ansiokkaasti. 

Se, mikä tekee ryhmästämme niin ihanan ja hämmästyttävän, on erilaiset taustamme ja mitä sieltä tuomme mukanamme. Jos muutaman kerran olenkin saanut tuntea hienoista ylpeyttä (vielä olemassaolevasta) hyvinvointivaltiostamme, jota opettajamme lisäksi muutamat kurssilaiset ihastelevat silmät ymmyrkäisinä, niin monessa suhteessa olen kyllä joutunut tunnustamaan meidän kulttuurimme ja historiamme kapeuden. Lisäksi olen joutunut häpeäkseni huomaamaan, että oma tietämykseni vaikkapa suomalaisesta kansanperinteestä on lähes nolla. Joko mummoni eivät olleet kovin tarinoivaa sorttia tai sitten en vain ole koskaan malttanut kuunnella. 

Kulttuurinen kirjo aiheuttaa välillä hauskoja ja hämmentäviäkin tilanteita. Kun tehtävämme oli vuorollaan kertoa joitakin taikauskoon tai uskomuksiin liittyviä myyttejä ja tarinoita, kerroin reippaasti meidän juhannustaioistamme. Niistä, joissa neito kerää juhannusyönä seitsemän kukkaa, juoksee alasti saunan ympäri ja näkee tulevan puolisonsa kuvan unessa. Simppeli ja hauska tarina, kunhan olin ensin kertonut mikä on juhannus, mikä on sauna ja sen merkitys ja rauhoittanut kuulijoita, ettei kukaan tietysti oikeasti juokse ilkosillaan missään! 

Maailma on täynnä rikkaita tarinoita! Ja vaikka meidän perheessämme on lapsille luettu aina - siis ihan AINA - kirjoja, niin en ole kyllä heille mitään suusta suuhun kulkevia perinnejuttuja osannut kertoa. Lisäksi, kun kävimme ryhmässämme läpi erilaisia maailmalla yleisesti tunnettuja (lasten) tarinoita, jouduin toteamaan taas meikäläisen sivistyksen ohuuden. Yritin epätoivoisena kaivella mieleni sopukoista, joitakin eläintarinoita (kaikki kulttuurit ovat niitä täynnä valisti opettajamme), mutta mieleeni ei tullut mitään. Joitakin aihioita kilpikonnan ja jäniksen kilpajuoksusta tai karhun ja ketun kalastuksesta (?) yritin tapailla, mutta onnettomalla lopputuloksella. Kun pienryhmäni muut jäsenet Albaniasta, Espanjasta, Chilestä ja Brasiliasta muistivat ainakin Aisopoksen eläinsadut, tunsin minäkin heti kirjoittajan, vaikkakaan en muistanut suoralta kädeltä yhtään satua. Jouduin kuitenkin häpeäkseni nostamaan kädet pystyyn de La Fontainen kanssa. En tunnistanut edes nimeä. Ja kun sitten minua yritettiin rohkaista sillä, että tokihan me olemme niitä koulun keskiajan kirjallisuden tunnilla lukeneet, oli häpeäni entistä syvempi. Millä keskiajan kirjallisuuden tunnilla? Kyllähän meillä äidinkieltä opetetaan ja siinä sivussa jollain tasolla kirjallisuuttakin. Ja ainakin molemmat lapseni ovat kahlanneet enemmän tai vähemmän läpi Kalevalan ja Tuntemattoman sotilaan. Mutta ovatko he kuulleet Homeroksesta? Tai edellä mainitsemastani Aisopoksesta? Käydäänkö kouluissa läpi maailmankirjallisuutta? Opetetaanko meille antiikin tai keskiajan taiteita? Jos esim. Heli tai Salla teillä on tästä tietoa, niin otan mielelläni tietoa vastaan! Yritin kyllä kertoa, että meillä kulttuureista ja taiteista kerrotaan muiden oppiaineiden yhteydessä, mutta jotenkin jäi sellainen tunne, että tiedollinen painotus kouluissamme on jättänyt aukon yleissivistävien aineiden kohdalle. Toivottavasti olen väärässä!

Kulttuurierot olivat myös hauskasti näkyvissä, kun toisessa pienryhmässä keskustelimme siitä, miten (upseeri)miehen ammatti vaikuttaa vaimon työssäkäyntiin ja koko perheen elämään. Noin puolet koko kielikurssistamme ovat muuttaneet jatkuvasti miehen työn mukana eri puolille maataan ja maapalloa. Osalla oma maa on niin pieni, että tarvetta perheen muutolle ei ole ollut, koska mistä tahansa pääsee suunnilleen tunnissa kotiin. 

Muuttamisella on luonnollisesti iso merkitys myös sille, kuinka paljon puoliso voi osallistua työelämään. Aiheen pohjaksi luimme artikkelin siitä, miten Yhdysvalloissa 90 % sotilasperheiden puolisoista on joko työttöminä tai alityöllistettyinä. Kun muuttaminen tapahtuu parin vuoden välein, ei työntekijä ole kovin haluttua kauraa markkinoilla. Toisaalta lasten sopeuttamisessa aina parin vuoden välein uuteen ympäristöön on myös tekemistä! Siitä päästiinkin jouhevasti keskustelemaan siitä, miten kukin on ongelman ryhmässämme ratkaissut. Ryhmämme bangladeshilainen ei ole koskaan käynyt työssä kodin  ulkopuolella. Hän on onnellinen hoitaessaan perhettään ja koko perhe on yleensä muuttanut miehen työn mukana. Armenialainen ja libanonilainen puolestaan eivät ole muuttaneet, koska maan koko mahdollistaa miehen asumisen kotona koko ajan tai vähintäänkin viikonloppuisin. Sama tilannehan on ollut omassa perheessäni. Meillä mies muuttaa ja perhe on pysynyt aloillaan. 

Hieman jännittynyt keskustelusta tuli siinä vaiheessa, kun pohdittiin, miten haastava tilanne on parisuhteen kannalta ja että USAssa ja Suomessa upseeriperheiden avioerot ovat yleisempiä kuin muissa ammateissa. Jaa, että miten muissa maissa? Seurasi vaivautunutta kiemurtelua. Bangladeshissa ei erota. Armeniassa hyvin hyvin harvoin, eikä se Libanonissakaan kovin hyväksyttyä ole. Meikäläinen oli taas pikkuryhmämme ainoa vähän moraaliton. Monen opiskeluryhmämme naisen avioliitto on enemmän tai vähemmän järjestetty (tapasimme, kun perheemme sopivat siitä, sovimme asiasta kirkon tapaamisessa, perheeme/sukumme ovat tunteneet pitkään...) ja kun avioon on menty, siinä pysytään. Hollantilaisen ystäväni kanssa edustamme ainoina Pohjois-Eurooppaa ja välillä tuntuu että tulemme täysin eri maailmasta kuin muut. Eikä siis aina suinkaan paremmasta maailmasta!

Loppuun vielä pläjäys amerikkalaista kulttuuria. Viime viikonloppuna saimme ilon toimia turistioppaina Suomesta saapuneelle kollegalleni (kiitos vielä kerran vierailusta Reetta!) ja perusopettavaisten kohteiden lisäksi kävimme mm. maatalousnäyttelyssä. 

Näimme 4H-kerholaisten kasvattamia kanoja ja kaneja, traktoriparaatin, huutokaupattavia lehmiä ja tietysti lähiseutujen asukkaiden tuomia (maatalous)tuotteita, jotka arvosteltiin kuten Mummo Ankan tarinoissa ikään! Sarjoja oli erikseen senioreille ja lapsille eri ikä-ryhmissä. Erityisesti ihastelimme 4-vuotiaiden lego-sarjan voittanutta robottia (?). 

Palkinnon ja silkkinauhan olivar saaneet paras valkosipuli, paras suklaakeksi, suurin kurpitsa, kaunein tilkkutäkki ym ym. Ylpeänä mainitsen, että parhaan sipulin oli voittanut koirankasvattajaystämme. Hänen lehtikaalinsa oli kuulema saanut toisen palkinnon, mutta se meiltä jäi valitettavasti huomioimatta. Näyttelyssä kulki teinipoikia buutsit jalassa ja flanellipaita päällä heinänkortta pureskellen. Aivan ihastuttavaa! Ensi viikolla on toisessa kylässä persikkafestarit ja näitä erilaisia tapahtumia on nyt tulossa viikoittain kun vietetään parhainta sadonkorjuuaikaa. Innolla odotan.

Perjantaina vietettiin Army War Collegen virallisia avajaisia paraateineen ja soittoesityksineen. Voin vain kuvitella, miten hikisiä olivat esiintyjät, kun me katsojatkin hikoilimme shortseissa aivan solkenaan!

 Lämpötila on viimeisen viikon ollut kuin huonosti lämmitetyssä saunassa: yötäpäivää 30-40 astetta ja kosteusprosentti 75-100 eli ilman kosteus on ihan uskomaton! Iholle tämä varmasti tekee hyvää, mutta vastaavasti hiusten muotoileminen onnistuu kuin Don Quijoten taistelut konsaan.  Sää on poikkeuksellinen hiostava jopa tänne. Iltapäivän ukkoset tuovat hetkellisen sateen, mutta lämpötilaan niillä ei ole mitään vaikutusta.  Virallisten avajaisten jälkeen oli vuorossa hieman epävirallisempi osuus, jossa opiskelijoiden tehtävänä oli ryhmässä rakentaa laatikkopahvista ja ilmastointiteipistä kahden soudettava vene, joka oli onnistuttava kuljettamaan uppoamatta uima-altaan päästä päähän.

Tyylejä oli moninaisia ja lopputuloksista päätellen kovin moni opiskelija ei taida edustaa laivastoa. Ainakaan toivottavasti!

Koulu on kohta alkamassa myös minulla. Kävin viime viikolla hakemassa henkilökortin Dickinsonin yliopistoon, jossa ensimmäiset luennot alkavat elokuun viimeisellä viikolla. 

Koiria kävimme tapaamassa tänään aamupäivällä yhdessä liettualaisen perheen kanssa. Pennut ovat nyt kuusiviikkoisia ja juuri sellaisia kuin pennut siinä iässä ovat! Lataan facebookiin niistä myös muutaman videon, koska blogiin en onnistunut niitä lataamaan. Pennut viettävät päivistään ison osan autotalliin rakennetussa aitauksessa, jossa ilmastoinnista on huolehdittu oikein hyvin. Leluja ja muita virikkeitä on valtavasti ja kasvattaja on alusta asti ehdollistanut koiria tiettyihin ääniin. Veimme pennut ulos nurmikolle, jossa ihmeteltävää ja maisteltavaa riitti taas valtavasti! Runsaan puolen tunnin ulkoilu ja helle riittikin väsyttämään pennut niin, että ne nukahtivat käytännössä saman tien omaan viilennettyyn aitaukseensa päästyään. Uskomatonta, että kahden viikon kuluttua nämä karvapallerot siirtyvät uusiin koteihinsa valmistautumaan avustajakoiran elämään. Keskimäärin puolet koirista kuulema lopulta päätyy avustajakoiraksi. Työ on sen verran vaativaa, että kaikista ei vain ole siihen. Lopuista tulee tietysti ihastuttavia seurakoiria!

Syväanalyysi presidentinvaaleista

Meillä on ilo viettää vuosi täällä juuri nyt, kun amerikkalaisten itsensäkin mielestä on poikkeuksellisen mielenkiintoinen ja haastava vaalivuosi. Viimeisen kahden viikon aikana on selvinnyt keiden kahden välillä vaalit tullaan käymään. Ehdokkaita on edelleen useampia, mutta käytännössä valinta tehdään republikaanien Donald Trumpin ja demokraattien Hillary Clintonin välillä. 

Tällä hetkellä tuntuu sille, että jos on maa kahtiajakautunut ehdokkaiden välillä, niin myös puolueet ovat sisäisesti repivässä tilanteessa. Kumpaakin ehdokasta inhotaan syvästi yli puoluerajojen ja ratkaiseva kysymys voikin tulla siitä, kumman puolueen kannattajat ovat halukkaampia siirtymään toiseen leiriin. 

Seurasin televisiosta (enimmäkseen CNN) molempien puolueiden puoluekokouksia tiiviisti. Kokoukset kestivät useita päiviä ja puheita pidettiin valtaisa määrä. Itse puheiden lisäksi (ja ehkä niiden sijaan...) nautin erityisen paljon CNN:n asiantuntijapaneeleista, jotka arvailivat kunkin merkittävän puheenpitäjän puheen sisältöä etukäteen ja arvioivat sitä jälkikäteen. Paneelissa oli viralliselta statukseltaan riippumattomia esim. journalisteja tai poliittisia asiantuntijoita sekä lisäksi kummankin puolueen kannattajia. Ihailin suunnattomasti sitä taitoa, millä ns. vastapuolen kannattaja kykeni tuomaan oman ehdokkaansa positiiviset puolet esiin tilanteessa kuin tilanteessa. Tosin Trumpin kannattajalla oli jokusenkin kerran lieviä vaikeuksia selittää parhain päin ehdokkaansa näkemyksiä. 

Silläkin uhalla, että postauksesta tulee pitkä, käyn läpi kummankin puolueen kokousta siltä osin, minkälaisia ajatuksia ne minussa herättivät. Paljastan heti kättelyssä, että analyysini ei välttämättä ole ihan neutraali. Toinen ehdokas nyt vaan on niin paljon parempi!

Kokousputken aloittivat republikaanit Clevelandissa. Ja heti ensimmäiseksi täytyy mainita, että kokousedustajien ja erityisesti ehdokkaiden turvallisuudesta huolehdittiin erittäin hyvin.  

Kokouspaikan ulkopuolelle ei saanut tuoda telttoja, polkupyörän lukkoja, värikuula-aseita, tennispalloja tai ruokasäilykkeitä, vain muutamia kiellettyjä esineitä mainitakseni. Sen sijaan osavaltion lainsäädäntö salli kantaa kadulla avoimesti vaikkapa erilaisia sotilaskäyttöön tarkoitettuja aseita. Tilapäiseen kieltoon ei kuulema kuvernöörin valtuudet riitä. 

Itse kokouksessa Trumpin puolesta kävivät puhumassa vuorollaan kaikki perheenjäsenet vakuuttaen toinen toistaan liikuttavammin sanankääntein, kuinka hyvä isä/puoliso mr Trump on ja kuinka häneltä on aina saanut tukea ja apua, kun sitä on tarvinnut. Kenties on ihan ymmärrettävää, että kovinkaan montaa kovan alan asiantuntijaa ei rientänyt Trumpia tukemaan - asiantuntijuutta presidentin toimialaan liittyvissä asioissa hänellä ei edes tukijoiden mielestä juuri ole. Siksipä varmaan Trumpin omassa esityksessäkin keskiöön nousi vastaehdokkaan Hillary Clintonin mustamaalaaminen milloin mistäkin asiasta. Itselleni ainakin tuli yllätyksenä, että Hillary on lähes tulkoon perustanut ISISin ja on vastuussa myös Eurooppaan tehdyistä terrori-iskuista! Toki Obaman vankkumattomalla tuella. Lisäksi Hillary on vaarantanut koko maan turvallisuuden holtittomalla sähköpostiviestittelyllään, jota hän on tehnyt suurin piirtein mäkkärin yleisellä koneella ja näin tapattanut turhaan tuhansia amerikkalaisia isänmaallisia nuoria. 

Onneksi Trumpilta löytyy myös ratkaisuja. Hän lupasi valintansa jälkeen tuhota ISISn ja kaikki muutkin terroristit. Lisäksi katuväkivalta omassa maassa loppuu kuin seinään. Trumpin lupaamaan lain ja järjestyksen palauttamiseen kuuluu myös mm aseenkanto-oikeuden säilyttäminen vähintäänkin nykyisellään, jolloin jokaisella on oikeus puolustaa itseään ja läheisiään. Oikeus, jonka vastaehdokas aikoo halpamaisesti kieltää ja jättää perheet turvattomiksi omissa kodeissaan. Niin ja ollakseen republikaani ja yrittäjä, oli Trumpilla mielenkiintoinen talouspoliittinen linjaus. Jotta tehtaat ja kaivokset saadaan jälleen luomaan työpaikkoja Yhdysvaltoihin, on yritysten siirtyminen muihin maihin estettävä verotuksellisin keinoin. 

Mutta ehkä eniten itseäni hämmästytti ihan oikeasti Trumpin puheen negatiivinen sävy. Amerikkalaiset ovat yleensä aina erittäin hyviä kehumaan itseään tilanteessa kuin tilanteessa, ja tietynlainen optimismi ja usko tulevaisuuteen on koko ajan olemassa. Trump maalasi puheessaan kuvaa maasta, jonne virtaa jatkuvalla syötöllä vääräuskoisia terroristeja ainoana tarkoituksenaan tappaa ja tuhota amerikkalaiset. Osansa saivat myös meksikolaiset maahanmuuttajat - eikä pelkästään laittomat sellaiset. Obaman hallitusaika on lopettanut USAsta tehtaat ja saattanut tavalliset jumalaapelkäävät amerikkalaiset työttömiksi ja lisäksi veronmaksajien rahoilla maksatetaan terroristien maassaolo. Trumpilta ei tullut vastausta siihen, miten hän pysäyttää terroristit tai turvaa järjestyksen. Hän vain sanoi tekevänsä sen 'Believe me!'. Oman mielenkiintonsa soppaan toi Trumpin aiempi vastaehdokas Ted Cruz, joka puheessaan ei ehkä hieman yllättäen asettunut tukemaan Trumpia (ja sai siitä salissa melkoiset buuaukset). Cruz vetosi siihen, että jokaisen tulisi äänestää omantuntonsa mukaan puoluepoliitikasta riippumatta. Sehän ei luonnollisestikaan trumpilaisia ilahduttanut ja Cruzin sanottiinkin tekevän poliittista itsemurhaa. 

Seuraavalla viikolla siirryttiin Philadelphiaan ja demokraattien kokoukseen.  Hillary Clintonilla oli tässä nyt tavallaan etulyöntiasema, koska hän pystyi näppärästi vastaamaan Trumpin edellisellä viikolla asettamiin syytöksiin. Lisäksi, kun Hillaryn sanotaan täällä olevan 'tunnetuin ihminen jota kukaan ei oikeasti tunne', hänestä haluttiin luoda inhimillisempi kuva ja tuoda esiin ihminen kovan julkisuuskuvan takana. 

Clintonilla on ristinään lähinnä kaksi suurta taakkaa. Toinen on hänen miehensä, entinen presidentti Bill Clinton, jota ei välttämättä haluta uudestaan Valkoiseen taloon. 

Toinen vaikeus on demokraattien sisäinen todella tiukka taistelu, jossa Bernie Sandersin kannattajat eivät hevillä taivu H. Clintonin taakse. Kokoukseen marssitettiin toinen toistaan kovempia puhujia vakuuttamaan Clintonin ylivertaisuutta. Nykyisen presidentin puoliso Michelle Obama aloitti kovan tykityksen erittäin vakuuttavalla puheellaan, joka veti esiin lähinnä äitikortin. Ehdokkaan puoliso Bill Clinton piti omasta mielestäni erittäin mukaansatempaavan puheenvuoron, jossa hän paitsi kävi läpi heidän suhteensa syntyä ja perheen perustamista, myös toi vahvasti esille sen, että Hillary on aina tehnyt työtä lasten ja nuorten tai muuten apua tarvitsevien puolesta. Täytyy myöntää, että itselleni tuli yllätyksenä se, kuinka monessa hän on ollut mukana opiskeluvuosistaan lähtien. Ja vielä, kun tytär Chelsea loi kuvan ädistä, joka aina kaikista kiireistään huolimatta on ehtinyt olla äiti, saatiin Hillaryn kuvaa muokattua kenties piirun verran pehmeämmäksi. 

Sitten päästettiin lavalle puhuja toisensa perään vakuuttamaan rva Clintonin asiantuntevuutta niin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kuin sisäisissä asioissakin ja varsinkin tuhoisien 11.9. iskujen aikana. Erityisesti Trumpia vastaan oli suunnattu New Yorkin entisen pormestarin miljonääri Michael Bloombergin puhe. Kun Trump yrittää vakuuttaa äänestäjiään omalla talousosaamisellaan ja lupaa, että hän kykenee tekemään myös Yhdysvalloista jälleen vauraan, toi Bloomberg esille Trumpin monet konkurssit, joissa hän on häipynyt itse rahojen kanssa ja jättänyt pienyrittäjäalihankkijat kärsimään. Bloomberg totesi suoraan, että 'tunnen huijarin kun näen sellaisen'. Itse en tunne talouspolitiikkaa (ainakaan täällä) niin hyvin, että osaisin sanoa mitään Trumpin osaamisesta sillä saralla, mutta esiintyjänä Bloomberg oli hyvin vakuuttava. 

Viimeisimpänä saateltiin lavalle itse presidentti Obama kehumaan Clintonin osaamista maasta taivaisiin. Ja selvähän se, että Clintonin ja Trumpin valtiomieskyvyistä ei voida puhua samana päivänäkään. Obama totesi myös, että ketään Hillary Clintonia pätevämpää ei ole vielä koskaan toiminut presidentin virassa.  Ongelma on vain siinä, että jos trumpilaiset vastustavat ja inhoavat nimenomaan nykyhallintoa ja sen aikaansaannoksia, ei heitä varmaankaan saada kääntymään Clintonin äänestäjäksi sillä, että nykyinen hallinto on hänen puolellaan. 

Kumpikin ehdokas toi lavalle kuolleiden sotilaiden tai ammuttujen lasten äitejä ja perheenjäseniä. Meikäläisittäin tuntui välillä sille, että kysymys on siitä, kuka itkettää yleisöä eniten. Lisäksi puhumaan piti saada latinoja, afroamerikkalaisia, seksuaalivähemmistöjä ja vammaisia. 

Mitä jäi käteen kahden viikon tiiviistä vaalikokousputkesta?

Ainakin vaalitaistelu on täällä rumaa. Toista ehdokasta haukutaan surutta niin puheissa kuin tv-mainoksissakin. Vihjailuja esitetään häpeämättä milloin mistäkin asiasta. Siinä missä Trump haukkuu Clintonia huijariksi ja petturiksi, iskee Clinton takaisin esittämällä Trumpin öykkärinä jolla ei ole itsehillintää ja joka on liian hyvissä väleissä Putinin kanssa. 

Huolestuttavaa on myös se, että Trumpin osakkeet tuntuvat olevan nousussa. Ihmiset ovat peloissaan terroristien takia ja tyytymättömiä globaalin taloustaantuman aiheuttamaan työttömyyteen. Trump tarjoaa helppoja ratkaisuja. Tai oikeastaan ei edes ratkaisuja, vaan ainoastaan lupauksen hoitaa asiat kuntoon. Tämä tuo valitettavasti mieleen kotimaisen jytkyn, jossa kansalle luvataan erilaisilla soinismeilla parempaa tulevaisuutta ja yksinkertaistetaan asiat, jotka todellakaan eivät ole yksinkertaisia. Ja kun Suomessa viha kohdistuu suoraan maahanmuuttajiin, suuntautuu se myös täällä lähinnä muslimeihin ja erityisesti syyrialaisiin, joiden ainoa tarkoitus on tulla tänne tappamaan amerikkalaisia. Huolestuttavaa tämä on siksi, että vihanlietsonta todennäköisesti lisää konfliktien riskiä entisestään niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin ja myös tietysti maailmanlaajuisesti.

Hillary Clintonin ensimmäinen vaalitilaisuus ehdokasvalintansa jälkeen jälkeen pidettiin ihan tuossa meidän naapurissamme Harrisburgissa. Yritimme mieheni kanssa päästä paikalle, kun kerran mahdollisuus tarjoutui. Menimme paikalle jonottamaan hyvissä ajoin lähes kolme tuntia ennen tilaisuuden alkua ja jonotimme kiltisti paahtavassa auringossa. Ja voi miten lähelle pääsimmekään! Olimme jo aidatun alueen sisäpuolella ja edellämme turvatarkastukseen jonotti enää alle kymmenen ihmistä. Mutta sitten! Hillaryn kampanjabussi kaartoi paikalle viitisen minuuttia etuajassa ja sen jälkeen ei ketään enää päästetty turvasta läpi. Jouduimme siis poistumaan ihan kalkkiviivoilla! Takanamme jonotti vielä varmasti tuhansia ihmisiä, mutta se ei paljon meitä lohduttanut. Onnistuimme kuitenkin näkemään Hillarysta vilauksen lavalla ja kuulimme toki hänen puhettaan jonkin verran. Mutta hauskinta illassa oli jonossa jutteleminen muiden jonottajien kanssa!

Tänään maanantaina yritämme soluttautua Trumpin tilaisuuteen, joka myös tulee tänne meidän huudeillemme Mechanicsburgiin. Saas nähdä minkälaista juttelua siinä jonossa syntyy vai uskallanko avata suutani ollenkaan......

Jos jaksoit tänne asti, niin nyt seuraa palkinto! Yleisön pyynnöstä: Koirat kasvavat ja voivat erinomaisen hyvin. Eilen olimme mukana, kun he pääsivät ensimmäistä kertaa elämässään takapihan terassille, jossa riittikin paljon ihmeteltävää! Pienet neulanterävät hampaat ovat jo puhjenneet ja meillä on nyt oikein hyvin ilmastoidut sormet ja varpaat.