Meillä on ilo viettää vuosi täällä juuri nyt, kun amerikkalaisten itsensäkin mielestä on poikkeuksellisen mielenkiintoinen ja haastava vaalivuosi. Viimeisen kahden viikon aikana on selvinnyt keiden kahden välillä vaalit tullaan käymään. Ehdokkaita on edelleen useampia, mutta käytännössä valinta tehdään republikaanien Donald Trumpin ja demokraattien Hillary Clintonin välillä.
Tällä hetkellä tuntuu sille, että jos on maa kahtiajakautunut ehdokkaiden välillä, niin myös puolueet ovat sisäisesti repivässä tilanteessa. Kumpaakin ehdokasta inhotaan syvästi yli puoluerajojen ja ratkaiseva kysymys voikin tulla siitä, kumman puolueen kannattajat ovat halukkaampia siirtymään toiseen leiriin.
Seurasin televisiosta (enimmäkseen CNN) molempien puolueiden puoluekokouksia tiiviisti. Kokoukset kestivät useita päiviä ja puheita pidettiin valtaisa määrä. Itse puheiden lisäksi (ja ehkä niiden sijaan...) nautin erityisen paljon CNN:n asiantuntijapaneeleista, jotka arvailivat kunkin merkittävän puheenpitäjän puheen sisältöä etukäteen ja arvioivat sitä jälkikäteen. Paneelissa oli viralliselta statukseltaan riippumattomia esim. journalisteja tai poliittisia asiantuntijoita sekä lisäksi kummankin puolueen kannattajia. Ihailin suunnattomasti sitä taitoa, millä ns. vastapuolen kannattaja kykeni tuomaan oman ehdokkaansa positiiviset puolet esiin tilanteessa kuin tilanteessa. Tosin Trumpin kannattajalla oli jokusenkin kerran lieviä vaikeuksia selittää parhain päin ehdokkaansa näkemyksiä.
Silläkin uhalla, että postauksesta tulee pitkä, käyn läpi kummankin puolueen kokousta siltä osin, minkälaisia ajatuksia ne minussa herättivät. Paljastan heti kättelyssä, että analyysini ei välttämättä ole ihan neutraali. Toinen ehdokas nyt vaan on niin paljon parempi!
Kokousputken aloittivat republikaanit Clevelandissa. Ja heti ensimmäiseksi täytyy mainita, että kokousedustajien ja erityisesti ehdokkaiden turvallisuudesta huolehdittiin erittäin hyvin.
Itse kokouksessa Trumpin puolesta kävivät puhumassa vuorollaan kaikki perheenjäsenet vakuuttaen toinen toistaan liikuttavammin sanankääntein, kuinka hyvä isä/puoliso mr Trump on ja kuinka häneltä on aina saanut tukea ja apua, kun sitä on tarvinnut. Kenties on ihan ymmärrettävää, että kovinkaan montaa kovan alan asiantuntijaa ei rientänyt Trumpia tukemaan - asiantuntijuutta presidentin toimialaan liittyvissä asioissa hänellä ei edes tukijoiden mielestä juuri ole. Siksipä varmaan Trumpin omassa esityksessäkin keskiöön nousi vastaehdokkaan Hillary Clintonin mustamaalaaminen milloin mistäkin asiasta. Itselleni ainakin tuli yllätyksenä, että Hillary on lähes tulkoon perustanut ISISin ja on vastuussa myös Eurooppaan tehdyistä terrori-iskuista! Toki Obaman vankkumattomalla tuella. Lisäksi Hillary on vaarantanut koko maan turvallisuuden holtittomalla sähköpostiviestittelyllään, jota hän on tehnyt suurin piirtein mäkkärin yleisellä koneella ja näin tapattanut turhaan tuhansia amerikkalaisia isänmaallisia nuoria.
Onneksi Trumpilta löytyy myös ratkaisuja. Hän lupasi valintansa jälkeen tuhota ISISn ja kaikki muutkin terroristit. Lisäksi katuväkivalta omassa maassa loppuu kuin seinään. Trumpin lupaamaan lain ja järjestyksen palauttamiseen kuuluu myös mm aseenkanto-oikeuden säilyttäminen vähintäänkin nykyisellään, jolloin jokaisella on oikeus puolustaa itseään ja läheisiään. Oikeus, jonka vastaehdokas aikoo halpamaisesti kieltää ja jättää perheet turvattomiksi omissa kodeissaan. Niin ja ollakseen republikaani ja yrittäjä, oli Trumpilla mielenkiintoinen talouspoliittinen linjaus. Jotta tehtaat ja kaivokset saadaan jälleen luomaan työpaikkoja Yhdysvaltoihin, on yritysten siirtyminen muihin maihin estettävä verotuksellisin keinoin.
Mutta ehkä eniten itseäni hämmästytti ihan oikeasti Trumpin puheen negatiivinen sävy. Amerikkalaiset ovat yleensä aina erittäin hyviä kehumaan itseään tilanteessa kuin tilanteessa, ja tietynlainen optimismi ja usko tulevaisuuteen on koko ajan olemassa. Trump maalasi puheessaan kuvaa maasta, jonne virtaa jatkuvalla syötöllä vääräuskoisia terroristeja ainoana tarkoituksenaan tappaa ja tuhota amerikkalaiset. Osansa saivat myös meksikolaiset maahanmuuttajat - eikä pelkästään laittomat sellaiset. Obaman hallitusaika on lopettanut USAsta tehtaat ja saattanut tavalliset jumalaapelkäävät amerikkalaiset työttömiksi ja lisäksi veronmaksajien rahoilla maksatetaan terroristien maassaolo. Trumpilta ei tullut vastausta siihen, miten hän pysäyttää terroristit tai turvaa järjestyksen. Hän vain sanoi tekevänsä sen 'Believe me!'. Oman mielenkiintonsa soppaan toi Trumpin aiempi vastaehdokas Ted Cruz, joka puheessaan ei ehkä hieman yllättäen asettunut tukemaan Trumpia (ja sai siitä salissa melkoiset buuaukset). Cruz vetosi siihen, että jokaisen tulisi äänestää omantuntonsa mukaan puoluepoliitikasta riippumatta. Sehän ei luonnollisestikaan trumpilaisia ilahduttanut ja Cruzin sanottiinkin tekevän poliittista itsemurhaa.
Seuraavalla viikolla siirryttiin Philadelphiaan ja demokraattien kokoukseen. Hillary Clintonilla oli tässä nyt tavallaan etulyöntiasema, koska hän pystyi näppärästi vastaamaan Trumpin edellisellä viikolla asettamiin syytöksiin. Lisäksi, kun Hillaryn sanotaan täällä olevan 'tunnetuin ihminen jota kukaan ei oikeasti tunne', hänestä haluttiin luoda inhimillisempi kuva ja tuoda esiin ihminen kovan julkisuuskuvan takana.
Clintonilla on ristinään lähinnä kaksi suurta taakkaa. Toinen on hänen miehensä, entinen presidentti Bill Clinton, jota ei välttämättä haluta uudestaan Valkoiseen taloon.
Toinen vaikeus on demokraattien sisäinen todella tiukka taistelu, jossa Bernie Sandersin kannattajat eivät hevillä taivu H. Clintonin taakse. Kokoukseen marssitettiin toinen toistaan kovempia puhujia vakuuttamaan Clintonin ylivertaisuutta. Nykyisen presidentin puoliso Michelle Obama aloitti kovan tykityksen erittäin vakuuttavalla puheellaan, joka veti esiin lähinnä äitikortin. Ehdokkaan puoliso Bill Clinton piti omasta mielestäni erittäin mukaansatempaavan puheenvuoron, jossa hän paitsi kävi läpi heidän suhteensa syntyä ja perheen perustamista, myös toi vahvasti esille sen, että Hillary on aina tehnyt työtä lasten ja nuorten tai muuten apua tarvitsevien puolesta. Täytyy myöntää, että itselleni tuli yllätyksenä se, kuinka monessa hän on ollut mukana opiskeluvuosistaan lähtien. Ja vielä, kun tytär Chelsea loi kuvan ädistä, joka aina kaikista kiireistään huolimatta on ehtinyt olla äiti, saatiin Hillaryn kuvaa muokattua kenties piirun verran pehmeämmäksi.
Sitten päästettiin lavalle puhuja toisensa perään vakuuttamaan rva Clintonin asiantuntevuutta niin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kuin sisäisissä asioissakin ja varsinkin tuhoisien 11.9. iskujen aikana. Erityisesti Trumpia vastaan oli suunnattu New Yorkin entisen pormestarin miljonääri Michael Bloombergin puhe. Kun Trump yrittää vakuuttaa äänestäjiään omalla talousosaamisellaan ja lupaa, että hän kykenee tekemään myös Yhdysvalloista jälleen vauraan, toi Bloomberg esille Trumpin monet konkurssit, joissa hän on häipynyt itse rahojen kanssa ja jättänyt pienyrittäjäalihankkijat kärsimään. Bloomberg totesi suoraan, että 'tunnen huijarin kun näen sellaisen'. Itse en tunne talouspolitiikkaa (ainakaan täällä) niin hyvin, että osaisin sanoa mitään Trumpin osaamisesta sillä saralla, mutta esiintyjänä Bloomberg oli hyvin vakuuttava.
Viimeisimpänä saateltiin lavalle itse presidentti Obama kehumaan Clintonin osaamista maasta taivaisiin. Ja selvähän se, että Clintonin ja Trumpin valtiomieskyvyistä ei voida puhua samana päivänäkään. Obama totesi myös, että ketään Hillary Clintonia pätevämpää ei ole vielä koskaan toiminut presidentin virassa. Ongelma on vain siinä, että jos trumpilaiset vastustavat ja inhoavat nimenomaan nykyhallintoa ja sen aikaansaannoksia, ei heitä varmaankaan saada kääntymään Clintonin äänestäjäksi sillä, että nykyinen hallinto on hänen puolellaan.
Kumpikin ehdokas toi lavalle kuolleiden sotilaiden tai ammuttujen lasten äitejä ja perheenjäseniä. Meikäläisittäin tuntui välillä sille, että kysymys on siitä, kuka itkettää yleisöä eniten. Lisäksi puhumaan piti saada latinoja, afroamerikkalaisia, seksuaalivähemmistöjä ja vammaisia.
Mitä jäi käteen kahden viikon tiiviistä vaalikokousputkesta?
Ainakin vaalitaistelu on täällä rumaa. Toista ehdokasta haukutaan surutta niin puheissa kuin tv-mainoksissakin. Vihjailuja esitetään häpeämättä milloin mistäkin asiasta. Siinä missä Trump haukkuu Clintonia huijariksi ja petturiksi, iskee Clinton takaisin esittämällä Trumpin öykkärinä jolla ei ole itsehillintää ja joka on liian hyvissä väleissä Putinin kanssa.
Huolestuttavaa on myös se, että Trumpin osakkeet tuntuvat olevan nousussa. Ihmiset ovat peloissaan terroristien takia ja tyytymättömiä globaalin taloustaantuman aiheuttamaan työttömyyteen. Trump tarjoaa helppoja ratkaisuja. Tai oikeastaan ei edes ratkaisuja, vaan ainoastaan lupauksen hoitaa asiat kuntoon. Tämä tuo valitettavasti mieleen kotimaisen jytkyn, jossa kansalle luvataan erilaisilla soinismeilla parempaa tulevaisuutta ja yksinkertaistetaan asiat, jotka todellakaan eivät ole yksinkertaisia. Ja kun Suomessa viha kohdistuu suoraan maahanmuuttajiin, suuntautuu se myös täällä lähinnä muslimeihin ja erityisesti syyrialaisiin, joiden ainoa tarkoitus on tulla tänne tappamaan amerikkalaisia. Huolestuttavaa tämä on siksi, että vihanlietsonta todennäköisesti lisää konfliktien riskiä entisestään niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin ja myös tietysti maailmanlaajuisesti.
Hillary Clintonin ensimmäinen vaalitilaisuus ehdokasvalintansa jälkeen jälkeen pidettiin ihan tuossa meidän naapurissamme Harrisburgissa. Yritimme mieheni kanssa päästä paikalle, kun kerran mahdollisuus tarjoutui. Menimme paikalle jonottamaan hyvissä ajoin lähes kolme tuntia ennen tilaisuuden alkua ja jonotimme kiltisti paahtavassa auringossa. Ja voi miten lähelle pääsimmekään! Olimme jo aidatun alueen sisäpuolella ja edellämme turvatarkastukseen jonotti enää alle kymmenen ihmistä. Mutta sitten! Hillaryn kampanjabussi kaartoi paikalle viitisen minuuttia etuajassa ja sen jälkeen ei ketään enää päästetty turvasta läpi. Jouduimme siis poistumaan ihan kalkkiviivoilla! Takanamme jonotti vielä varmasti tuhansia ihmisiä, mutta se ei paljon meitä lohduttanut. Onnistuimme kuitenkin näkemään Hillarysta vilauksen lavalla ja kuulimme toki hänen puhettaan jonkin verran. Mutta hauskinta illassa oli jonossa jutteleminen muiden jonottajien kanssa!
Tänään maanantaina yritämme soluttautua Trumpin tilaisuuteen, joka myös tulee tänne meidän huudeillemme Mechanicsburgiin. Saas nähdä minkälaista juttelua siinä jonossa syntyy vai uskallanko avata suutani ollenkaan......
Jos jaksoit tänne asti, niin nyt seuraa palkinto! Yleisön pyynnöstä: Koirat kasvavat ja voivat erinomaisen hyvin. Eilen olimme mukana, kun he pääsivät ensimmäistä kertaa elämässään takapihan terassille, jossa riittikin paljon ihmeteltävää! Pienet neulanterävät hampaat ovat jo puhjenneet ja meillä on nyt oikein hyvin ilmastoidut sormet ja varpaat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti