Kuukausi on suunnilleen taas vierähtänyt ja Kiitospäivästä ollaan päästy jouluun.
Kiitospäivän viikonloppu oli meillä molemmilla vapaata opiskeluista ja koska vapaata oli kaiken kaikkiaan suunnilleen viikko, oli hyvää aikaa pieneen irtiottoon ja lomareissuun. Ja minnekäs suomalainen marras-joulukuun vaihteessa lomalle suuntaisi muualle kuin etelään.
Niinpä mekin hyppäsimme Washingtonissa koneeseen ja lensimme Floridaan. Tällä kertaa Floridan retkemme sijoittui lähinnä Tampan ympäristöön, jossa emme olleet ennen käyneetkään. Ja koska lentomme oli Orlandoon, niin käynti Universal-studioilla oli tietysti lähes välttämättömyys! Hetken aikaa pohdimme sivistämmekö itseämme Kennedyn avaruuskeskuksessa vai teemmekö mitä oikeasti haluamme. Ja niinpä käänsimme vuokra-auton nokan kohti Universalia. Olemme olleet siellä lastemme kanssa lähes kymmenen vuotta sitten, mutta ihan hyvin siellä sai taas päivän kulumaan. Ja rahat.
Ison osan ajasta kuljeskelimme Harry Potter -maassa, joka oli toteutettu aivan mahtavan hyvin! Miinuspuolena vain se, että Potter-teema on jaettu kahden eri 'maailman' välille, joihin molempiin tarvitaan oma lippu. Me valitsimme kitsaina ihmisiä vain toisen maailman, jossa sijaitsi Diagon Alley kaikkine ihanine kauppoineen! Ja tietysti joimme myös mukillisen kermakaljaa (jota ei toista mukillista sitten tarvinnutkaan). Aivan loistavasti tehty paikka, jossa näin aikuisellekin riitti katsottavaa ja ihmeteltävää! Varsinaiset vuoristoradat jätimme väliin, koska korkeanpaikan kammoni ei oikein tykkää niistä huimimmista (tai vähemmän huimistakaan....) laitteista.
Mutta kivaa oli! Tekemistähän olisi ollut vaikka kuinka moneksi päiväksi. Liput tosin ovat hävyttömän kalliita, toista sataa henkilöltä per yksi päivä yhdessä puistossa. Jos olisi ottanut pari puistoa, olisi saanut pienen alennuksen, mutta kun kuitenkin aika oli tällä kertaa rajattu vain yhteen päivään, niin eipä siinä olisi yhtä puistoa enempää ehtinyt käydäkään.
Disney Worldin jätimme siis myös väliin, mutta kun muutaman päivän kuluttua palasimme takaisin Orlandoon kotimatkaamme varten, pistäydyimme vielä Disney Springs -alueella, joka on huvipuiston kylkeen rakennettu jättimäinen Disney-teemainen ostosalue. Olen käynyt elämässäni aika monessa Disney-kaupassa ja muutamassa Disney Worldissakin, mutta tuo alue oli kyllä aikamoinen Disney-shoppailijan unelma! Jotain pientä sieltä saattoi tarttua mukaan......
Reissulla ihan parasta oli aurinko ja lämpö ihan niinkuin aina etelän lomalla. Ja vaikka syksy onkin täällä Pennsylvaniassa ollut Suomeen verrattuna lämmin ja aurinkoinen, niin kyllä vaan tuntui ihanalle liikkua muutama päivä taas shortseissa ja sandaaleissa. Aah lämpö ja kesä!
Tampassa tapasimme mieheni vanhan opiskelukaverin ja hänen vaimonsa ja nautimme heidän vieraanvaraisuudestaan. Ihana oli majoittua kotiin, jossa oli suomalaisia tavaroita, skandinaavinen sisustus ja Arabian ja Iittalan astiat! Illan ohjelmana oli lätkämatsi Tampa Bay Lightningsin kotihallissa. Oikein mukava ilta. Tampa Bayn ranta-alue ravintoloineen näytti myös tosi hienolle. Harmi, että visiitti jäi tällä kertaa vain noin vuorokauden mittaiseksi.
Muutaman päivän kiertelimme erilaisissa luontokohteissa, kävimme mm Crystal River ja Homosassa luonnonpuistoissa, joissa kävelimme ja teimme jokisuistoristeilyn. Aivan ihanaa oli nähdä meri pitkästä aikaa! Helsinkiläisenä olen tottunut siihen, että meri on aina ihan lähellä. Täällä Pennsylvaniassa ei kunnollista luonnonvettä ole ihan lähettyvillä. Muutamia jokia toki, mutta mikään ei voita sitä maisemaa, kun katsoo merelle ja horisontissa ei näy mitään! Jokisuistoalue oli muutenkin mielenkiintoinen. Aina ei oikein tiennyt, missä vesi loppuu ja maa alkaa. Veneessä mukana ollut eräoppaammekin sanoi, että paikalliset asukkaat, ja aiemmin intiaanit, ovat oppineet liikkumaan mättäältä mättäälle maastossa, johon muut ihmiset uppoaisivat välittömästi. Oman haasteensa suistossa loikkimiseen tuovat tietysti runsaslukuisesti esiintyvät alligaattorit. (vai krokotiilit? En kuollaksenikaan muista kumpia ne siellä ovat....) Luontopolulla näimme tuoreita villisian jälkiä ja jonkin aikaa kuljettuamme kuulimmekin villisikojen kiljumista ja näimme kahden ison villisian juoksevan muutaman metrin päässä. Myös alligaattori oli oikein avuliaasti sijoittunut aivan alligaattoreista varoittavan kyltin viereen. Hän ei tainnut huomata meitä, vaan vaikutti olevan vielä aamu-unilla siinä vaiheessa.
Tampan eteläpuolella, St. Petersburgin alueella vierailimme Egmont Key -nimisellä saarella (kiitos Merja vinkistä!), jossa on ollut varuskunta Espanjan sodan aikana 1800-luvun lopussa ja jo sisällissodan aikana se on ollut sotilaskäytössä. Saari oli aivan hämmästyttävä paikka!
Saarelle ei mene tietä. Sesonkiaikana sinne pääsee useita kertoja päivässä reittiveneellä, mutta nyt talvella sinne menee vain yksi vuoro päivässä. Aivan sattumalta osuimme paikalle vain varttia ennen veneen lähtöä ja pääsimme matkaan. Paluu oli neljän tunnin päästä, joten meillä oli hyvää aika tutustua saareen. Amerikkalaisittain oli hyvin poikkeuksellista, että saarella ei ollut minkäänlaisia myyntipisteitä. Ei siis mitään. Ei ruokaa eikä matkamuistoja. Niinpä lähtösataman voileivät ja vesipullot olivatkin melko hyvän hintaisia....
Varuskunnasta - tai muustakaan asutuksesta - ei ollut enää muuta jälkeä kuin tiilipohjaisia teitä. Tuntui kuin olisi kävellyt aavekaupungissa, joka on tuhoutunut ydinsodan jälkeen. Aivan kuin olisi ollut keskellä tieteiselokuvaa. Lisäksi nyt, kun vierailimme sesongin ulkopuolella, saimme käytännössä kävellä lähes yksinämme aavemaisia katuja pitkin. Vaikutelma korostui vielä, kun paikoitellen katuja reunusti ainoastaan mustuneet palmujen rungot muistona tulipaloista, joita saarella on ollut useita. Upea paikka! St. Petersburgissa harrastimme myös sielun sivistystä ja kävimme Dali-museossa. On se mies melkoinen nero! Jos matkani vielä joskus suuntautuu Floridaan päin, valitsen kyllä ehdottomasti länsirannikon Miamin sijaan.
Lomailun jälkeen otimme mieheni kanssa kumpikin loppukirin opinnoissamme. Minulla oli filosofian lopputentti 17.12 (aivan! lauantaina!!) ja mieheni puolestaan alkoi tehokkaasti kirjoittaa lopputyötään. Siinä sivussa järjestimme kotonamme itsenäisyyspäivän juhlan noin 50 ystävällemme ja kävimme myös Washingtonissa Suomen suurlähetystössä suurlähettilään itsenäisyysvastaanotolla. Siellä tapasimme myös muutamia muita suomalaisia, jotka ovat suunnilleen yhtä tuoreita täällä kuin mekin. Ihana oli kuulla, että me kaikki tuskailemme samojen asioiden kanssa! Ja kaikki olimme myös leiponeet elämämme ensimmäiset karjalanpiirakat vasta Suomesta poistuttuamme.
Viimeisen runsaan viikon aikana olemme osallistuneet muutamaan jouluvastaanottoon, vihkivalojen uusimisjuhlaan hopeahääpäivän kunniaksi, varuskunnan kakkospuolison järjestämälle rouvien joululounaalle, War Collegen opiskelijoiden puolivuotisjuhlaan ym ym.
Nyt pääsemme vihdoin nauttimaan runsaan kahden viikon lomasta ja saamme myös lapsemme jouluvieraiksi tänne! Jouluun vahvasti hurahtaneena olen lukuisista ennakkolupauksistani huolimatta hankkinut kunnioitettavan määrän joulurekvisiittaa. Kellarista kaivoimme esiin tekokuusen, jossa on tietysti valot jo valmiina sekä ripustimme pihallemme kaikki (väri)valosarjat, joita kellarista löysimme. Ehkä en ihan samanlaista asetelmaa olisi Suomessa pihallemme laittanut, mutta täällä selvästi turtuu tähän blingblingiin ja erilaiset vilkkuvat ja musisoivat porot ja pukit näyttävät jo oikein hyville! Nämä kuvan pingviinit ovat sentään Floridasta, ei meidän pihalta.
Jouluateria on suunniteltu ja osin tehty. Elämäni ensimmäinen perunalaatikko on imeltymässä uunissa. Kinkun sijaan syödään paistia ja kalkkunaa ja lisukkeina on mm bataattia. Jälkiruoaksi valmistuu karpalopiirakka ja tietysti se perinteinen Sacher-kakku, johon sain jo syyskuussa tuliaisiksi Fazerin vihreitä kuulia.
Otetaanpa tähän väliin pieni katsaus hotelleihin. Olen majoittunut luonnollisesti useissa hotelleissa elämäni varrella. Niin työ- kuin loma-asioissa. Hotellien joukossa on ollut yllättäviä helmiä, mutta myös niitä toisen ääripään 'löytöjä'. Yksi kamalimmista sattui Floridan reissullamme. Koska yleensä saavumme hotelliin myöhään ja lähdemme taas heti aamulla matkaan, emme tarvitse hotellia, jossa on yökerho, kuntosali tai viiden tähden ravintola. Noin pääsääntöisesti riittää, että on sänky, suihku ja vessa. Aamupala on aina plussaa, vaikka suomalaisesta hotelliaamupalasta on yleensä aika turha muualla haaveillakaan. Amerikan aamupalat on kyllä aivan omaa luokkaansa! (nyt puhutaan siis 3-4 tähden perushotelleista, ns Cumulus-tasosta). Parhaimmillaan aamupalalla saattaa olla omenoita ja muroja. Aika usein löytyy vohvelirauta, jossa voi itse paistaa vohveleita, mutta yleisin variaatio on muutama valkoinen paahtoleipä, muffinseja, ja jokunen kuivunut bageli. Näiden kanssa tarjolla on tuorejuustoa ja marmeladia. Ja kaikki tämä herkku syödään muoviastioista.
Aamupalan suhteen positiivinen poikkeus oli pieni yksityinen perhehotelli St. Petersburgissa. Erityisesti ilahduimme aamulla, kun saimme eteemme ihan oikeat astiat! Selitys tälle löytyi nopeasti. Kun kehuin omistajalle vastaanotossa aamupalan astioita, hän tunnusti, että hänen vaimonsa on eurooppalainen ja tämä kieltäytyi tarjoamasta mitään muovista. Ja hotelli onkin kuulema saanut paljon positiivista palautetta (eurooppalaisilta) tästä. Jostain syystä amerikkalaisia ei tunnu loputon muovin käyttö haittaavan...
Tämän matkamme - ja taitaa olla kaikkien matkojemme! - ehdoton pohjanoteeraus hotellien suhteen koettiin Tampan pohjoispuolella. Huone oli kooltaan ihan ok. Kylppärikin löytyi. Päivän reissusta rähjääntyneenä menin suoraan suihkuun, jossa totuus alkoi paljastua. Suihkuverhossa oli kasa mustia hiuksia. Ammeen pohjalla samoin. Kokolattiamatto ei ollut nähnyt imuria aikoihin, pesusta puhumattakaan. Ja kun lopulta uskaltauduin sängylle, ja otin kaukosäätimen käteeni, oli se aivan tahmean pölyn peitossa. Samoin puhelin. Ja lähes kaikki muutkin pinnat. Siinä vaiheessa en enää jaksanut pukea päälleni ja lähteä vaatimaan uutta huonetta, mutta aamulla olin oikein onnellinen, kun jätimme paikan taaksemme!
Lomailun jälkeen otimme mieheni kanssa kumpikin loppukirin opinnoissamme. Minulla oli filosofian lopputentti 17.12 (aivan! lauantaina!!) ja mieheni puolestaan alkoi tehokkaasti kirjoittaa lopputyötään. Siinä sivussa järjestimme kotonamme itsenäisyyspäivän juhlan noin 50 ystävällemme ja kävimme myös Washingtonissa Suomen suurlähetystössä suurlähettilään itsenäisyysvastaanotolla. Siellä tapasimme myös muutamia muita suomalaisia, jotka ovat suunnilleen yhtä tuoreita täällä kuin mekin. Ihana oli kuulla, että me kaikki tuskailemme samojen asioiden kanssa! Ja kaikki olimme myös leiponeet elämämme ensimmäiset karjalanpiirakat vasta Suomesta poistuttuamme. 
Nyt pääsemme vihdoin nauttimaan runsaan kahden viikon lomasta ja saamme myös lapsemme jouluvieraiksi tänne! Jouluun vahvasti hurahtaneena olen lukuisista ennakkolupauksistani huolimatta hankkinut kunnioitettavan määrän joulurekvisiittaa. Kellarista kaivoimme esiin tekokuusen, jossa on tietysti valot jo valmiina sekä ripustimme pihallemme kaikki (väri)valosarjat, joita kellarista löysimme. Ehkä en ihan samanlaista asetelmaa olisi Suomessa pihallemme laittanut, mutta täällä selvästi turtuu tähän blingblingiin ja erilaiset vilkkuvat ja musisoivat porot ja pukit näyttävät jo oikein hyville! Nämä kuvan pingviinit ovat sentään Floridasta, ei meidän pihalta. Jouluateria on suunniteltu ja osin tehty. Elämäni ensimmäinen perunalaatikko on imeltymässä uunissa. Kinkun sijaan syödään paistia ja kalkkunaa ja lisukkeina on mm bataattia. Jälkiruoaksi valmistuu karpalopiirakka ja tietysti se perinteinen Sacher-kakku, johon sain jo syyskuussa tuliaisiksi Fazerin vihreitä kuulia.
Kyllä tästä joulu tulee, vaikkakaan ei välttämättä ihan perinteinen. Tulevalla viikolla on tiedossa kaksi kyläilyä ja kahdet uudenvuoden juhlat. Ja heti vuoden vaihteen jälkeen alkaa täälläkin se perinteinen uusi elämä terveellisellä ruokavaliolla ja runsaalla liikunnalla höystettynä.
Ihanaa joulua kaikille!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti