Eikös säästä ole aina hyvä puhua? Sopivan neutraali puheenaihe, joka koskettaa kaikkia? Olen jo muutamassakin blogitekstissä käsitellyt tätä paikallista säätä, mutta puhunpa siitä hieman myös nyt.
Ensinnäkin noin kokonaisuudessaan täällä on minulle sopivampi sää kuin Suomessa. Kesä oli täydessä vauhdissa kesäkuussa, kun tänne saavuimme. Sadepäiviä en muista kesältä yhtään. Lämpötila huiteli kolmenkympin molemmin puolin. Öisin muistan välillä hikoilleeni, kun silloinkaan ei mittari laskenut juurikaan 25 alapuolelle. Mutta minä nautin ihan täysillä! Pikku hiljaa alkoi kesä kallistua syksymmäksi, mutta syyskuun kuljin vielä ihan kokonaan shortseissa ja kesävaatteissa. Lokakuussa oli tarve ottaa jo villatakki mukaan, erityisesti jos suunnitteilla oli olla ilta ulkona. Edelleen marras-joulukuu oli miellyttävää eikä missään vaiheessa oltu lähelläkään pakkasasteita. Pakkaset saapuivat sitten tammi-helmikuussa, mutta silloinkin vain muutaman päivän kerrallaan ja muutamaa päivää lukuunottamatta maa on ollut paljas. Kunnes sitten reilu viikko sitten saatiin tänne oikein kunnollinen Stella-talvimyrsky!
Meitä lumimyrsky kosketti konkreettisesti siten, että olimme ostaneet liput Winnipeg Jetsien peliin New Jerseyyn tiistaille, joka oli siis se lumisadepäivä. Totesimme jo maanantaina, että peli taitaa jäädä väliiin, mikä oli sinänsä harmittavaa, koska Patrik Lainetta ei varmaankaan nähdä enää meidän nurkillamme tänä keväänä. No eipä sille mitään voinut. Harkitsimme jopa sitä, että olisimme menneet paikalle jo edellisenä päivänä ja yöpyneet hotellissa, mutta kun takaisinpääsykin olisi ollut epävarma, niin jätimme reissun väliin. Ja hyvä niin. Sään takia koko peli siirrettiin ja näin ollen olemme menossa matsiin ensi viikolla 😊
Mutta siis tunnetusti minähän en ole mikään talvifani. Sitä muuten erityisesti eteläisistä maista kotoisin olevat ystävämme ihmettelevät suuresti! Suomessahan on lunta, miksi siis emme nauti siitä? Esimerkiksi eilen brasilialainen ystäväni totesi, että kun hän kaipaa brasilalaista säätä, miksi minä en kaipaa suomalaista. No joo, onhan siinä vähän eroa ikävöikö päiväntasaajan hujakoille ja biitsille vai vaikka marraskuiseen Helsinkiin....Mutta kuitenkin sopivasti tuon lumisateen jälkeiselle viikonlopulle ja alkuviikolle osui miehelleni muutama vapaapäivä opinnoista. Suomalaiseen tapaan halusimme 'talveksi etelään', joten pienen nettisurffaamisen jälkeen ostimme halvat liput Floridaan ja pakenimme talvea sinne.
Lensimme Orlandoon ja päätimme suunnata poikkeuksellisesti koilliseen eli itärannikolle. Olemme käyneet Floridassa jo useamman kerran ja ajattelimme testata tällä kertaa ihan uusia paikkoja. Suuntasimme ensin Saint Augustinen kaupunkiin noin parinsadan kilometrin päähän Orlandosta. Kaupunki on USA:n vanhin eurooppalaisten perustama ja asuttama ja kieltämättä ihan viehättävä pikkukaupunki. Leikimme ihan oikeita turisteja ja ostimme jopa liput sellaiseen pikkujunaan, jolla pääsee reissaamaan pitkin kaupunkia. Ikäänkuin pienimuotoinen hop-on-hop-off -bussi. Samalla saimme halvemmat liput muutamaan museoon. Ja lisäksi taas vaihteeksi sotilasalennuksen.
Täällä sotilaille myönnetään uskomattoman paljon alennuksia ravintoloista ja vaatekaupoista museoihin ja muihin nähtävyyksiin. Eli yritämme aina joka paikassa vilauttaa military-korttiamme. Saint Augustinessa hallitsevin rakennelma oli varmaankin espanjalaisten 1500-luvulla rakennuttama linnoitus. Sinänsä hauskaa (?), että espanjalaiset taistelivat brittejä vastaan Yhdysvalloissa. Tai siis silloinhan ei vielä varsinaisia Yhdysvaltoja ollut olemassakaan.....
Ehkä mieleenpainuvin kohde Saint Augustinessa oli yliopisto, joka on aikoinaan (v. 1887) rakennettu hotelliksi. Rakennuttaja oli silloinen monimiljönääri ja sen kuuluisan Rockefellerin bisnes-kumppani Henry Flagler. Rakennus oli upea! Kiersimme taloa kolmannen vuoden opiskelijan opastamana ja täytyy sanoa, että mielelläni olisin nyt nuori opiskelijarenttu ja Flaglerin opiskelija. Vuosimaksukaan ei ole pahimmasta päästä: noin 25 000 dollaria vuodessa sisältäen täyden ylläpidon. Suhteessa moneen muuhun yliopistoon hinta on ihan kohtuullinen, jopa edullinen. Esimerkiksi meidän 'lähiyliopistomme' lukuvuosimaksu on noin 80 000 dollaria vähän tiedekunnasta riippuen. Käsittääkseni lääketietellisessä opiskelu on kaikkein kalleinta. Ehkä se selittää myös heidän palkkioidensa suuruuden....
Flaglerissa ole välttämättä kuin kymppitonnin suomalaista yliopistoa kalliimpi. Onhan se rahaa, mutta ei siis mielestäni mitenkään järkyttävä hinta. Herra Flagler kunnostautui myös rautateiden rakentaja ja on kaikkiaan merkittävä tekijä erityisesti Floridan historiassa.
Kävimme myös vankilamuseossa, joka oli entinen vankila 1800-luvulta. Olosuhteet eivät ole olleet kovinkaan kaksiset. Naisvangeille oli varattu omat tilansa - luonnollisesti - ja heidän selleissään oli jopa patjat. Mikäli nainen tuolloin syyllistyi rikokseen, ensisijaisesti hänet lähetettiin kotiin, jossa miehen tehtävänä oli huolehtia rankaisusta. Vain pahimmat tapaukset lähetettiin vankilaan. Keskimääräinen vankeustuomion pituus vangeilla oli 3-4 vuotta.
Toinen mielenkiintoinen - ja vähän hauskempi - museo oli merirosvomuseo. Museon oppaat ovat kyllä aivan tosissaan työnsä kanssa! Meitäkin opasti Mustaparran aikalainen merirosvo, joka tunsi faktat ja höysti esitystään huumorilla. Kierroksellamme oli mukana kaksi alle 10-vuotiasta pikkutyttöä, jotka kuuntelivat silmät pyöreinä oppaamme kertomuksia. Tytöt olivat myös selvästi asiantuntijoita. Mitä tahansa opas kysyi, oli molemmilla tytöillä Potterin Hermione-tyyppisesti käsi välittömästi pystyssä! He ainakin ottivat käynnistä kaiken irti.
Saint Augustinen jälkeen suuntasimme etelään päin Daytona Beachille, jonka pitäisi olla ihan tunnettu rantalomakohde. No juu olihan siellä ranta. Ja hotellimme oli ihan rannalla, joten ikkunasta oli upeat näkymät merelle. Olimme alunperin ostaneet halvemman huoneen, mutta kysyimme saapuessamme mahdollisuutta upgreidata merinäköalaan. Hinta ei olisi ollut kuin muutaman kympin, mutta tulimme siihen tulokseen, että emmehän me yöllä kuitenkaan ulos mitään näe, joten tyydytään halpaan huoneeseen. En tiedä, olimmeko sopivan säälittäviä, mutta respan tyttö päätti antaa meille merinäköalan ihan ilman mitään lisäkustannuksia. Ja olihan se kiva! Auringonnousu merellä 15. kerroksen ikkunasta teki sielulle hyvää.
Daytona Beachilla sattui myös olemaan vuotuisen Biker Weekin viimeinen päivä meneillään. Tapahtuma on kohtalaisen iso, wikipedian mukaan viikon aikana paikalla on noin puoli miljoonaa motoristia. Ihmettelimmekin jo menomatkalla kaupunkia lähestyessämme vastaantulevien moottoripyörien määrää. Kaupunki olikin sitten keski-ikäisten wanna-be nuorten kapinallisten märkä uni. Pyöriä oli varmasti tuhansittain jokaisen kadun varressa. Jopa minun silmiini osa näytti mielettömän hienoille! Mieheni, joka kuuluun näihin nuoruuttaan haikaleviin keski-ikäisiin ihasteli ja valokuvasi pyöriä kuin lapsi karkkikaupassa. Varmasti hän salaa toivoi, että en olisi ollut mukana ja hän olisi päässyt kerrankin leikkimään mielikuviensa sankaria, joka nahkaliivi lepattaen ja ilman kypärää kiitää pitkin päättymätöntä kuumaa kesämaisemaa Metallica kaiuttimista pauhaten. Mutta minähän olin mukana. Tough luck!
Me vietimme vielä jonkin aikaa kävellen rannalla ja sitten suuntasimme kohti Orlandoa ja Sea Worldia. Siellä hyödynsimmekin jälleen kerran sotilasalennusta ja pääsimme molemmat sisään ilmaiseksi. Kun normaali lipun hinta on 99 dollaria/hlö, oli alennus aika huomattava. Harmi, ettei kyseitä alennusta myönnetä Disney-worldiin tai Universal studiolle. Seaworld on ihan jees, vähän liian vähän eläimiä minun makuuni ja liikaa huvipuistoilua. Eläinshowt olivat näyttäviä ja mielestäni aika paljon puistossa tuotiin esiin eläin- ja luonnonsuojelunäkökulmaa. Puisto ei mielestäni ollut niin hyvä kuin Miamin Seaquarium, mutta ihan kiva päiväkohde.
Vielä reissusta sen verran, että testasimme myös ihan uudenlaista elokuvakonseptia. Kun kerran Disneyn maisemissa olimme, menimme Disneyn leffateatteriin teemalla Dine in theater. Systeemi toimi siten, että noin puoli tuntia ennen leffan alkua meidät päästettiin sisään saliin, jossa paikoillamme oli jo ruokalistat. Tarjoilijat kävivät kysymässä tilauksia, joita sitten toimitettiin elokuvan käynnistyttyä. Mikäli leffan aikana halusi vielä jotain muuta, vaikkapa lasin viiniä, oli pöydässä nappi jolla sai hälytettyä tarjoilijan paikalle.
Täytyy sanoa, että kokemus oli ihan hauska, mutta en nyt välttämättä ihan syttynyt idealle. Ensinnäkin, jos leffa on tosi hyvä, täytyy ja haluaa siihen keskittyä ihan kunnolla sen sijaan, että kalastelee parsaa lautaselta. Pimeässä on myös hiukan haasteellista syödä. Lisäksi voisin kuvitella, että ihan kaikki leffat eivät ole ns ruokahalua herättäviä eli en nyt ihan tiedä, haluaisinko syödä samalla, jos valkokankaalla on käynnissä massateurastus. Meidän leffamme oli mieheni synttäreiden kunniaksi sotilaallisesti Beauty and the Beast 😊 Tarina on edelleen herttainen, joskin olin ehkä hitusen pettynyt toteutukseen. Kenties odotukseni olivat liian korkealla. Varmaankin muistikuva siitä aiemmasta animaatiosta vaikutti vahvasti. Animaatiossahan voidaan tavallaan saada hahmoista paljon ilmeikkäämpiä, hassua sinänsä. Ja varsinkaan aluksi Emma Watson ei täysin vakuuttanut. Ymmärrän kyllä, että hänen hahmostaan on haluttu tehdä itsenäisempi ja oma-aloitteisempi, mutta jotenkin siitä jäi mielestäni puuttumaan se herttaisuus ja viattomuus, jonka ainakin itse Belleen liitän. Mutta siis ihan kiva leffa kuitenkin.
Kaikkineen kuitenkin viiden päivän piipahdus Floridan helteisiin teki hyvää ja kun palasimme takaisin Pennsylvaniaan olivat lumetkin jo sulaneet. Tälle viikolle on luvassa asteita enimmäkseen 15 ja 20 välille, joten kyllä se kevät vähitellen on saapumassa.
Shoppailun suhteen menemme koko ajan huonompaan suuntaan. Kuten Hawaji-päivityksessäni totesin, emme onnistuneet sieltä hankkimaan käytännössä mitään. Floridassa kävimme kolmessa eri outletissa ja saaliina oli käsilaukkuun mahtuva määrä vaatteita tai muuta tavaraa. Ilmeisesti tähän tarjontaan turtuu ja koko ajan tarkemmin miettii, että onkohan tälle oikeasti edes tarvetta. Voi olla, että kun sisareni tulee tänne pääsiäisenä ja hänen kanssaan tulee joka tapauksessa tehtyä ostoskierroksia, niin jotain tarttuu itsellenikin mukaan. Ja toisaalta kohtahan tässä pitää alkaa hankintoja jo tehdäkin jos aikoo koti-Suomeen jotain tullessaan tuoda. Osa ystävistäni on ostanut jo huonekalujakin! Minä olen saanut aikaiseksi lähinnä muutaman villapaidan ja parit kengät. Niin ja joulukoristeita 😀
Juuri eilen mietimme miehini kanssa sitä, miten aiemmin tavallaan eksoottiset kohteet tai paikat ovat meille jo melko tuttuja. Florida, jonne monet suunnittelevat matkaa jopa vuosia, oli meille nyt viikonlopun piipahdus. Tulevalla viikolla käväisemme New Yorkin laitamilla lätkämatksissa. Ensi viikonloppuna puolestaan olemme menossa pääkaupunkiin Washingtoniin äänestämään kunnallisvaaleissa. Ja seuraavalla viikolla on myös mieheni opintoihin kuuluva kolmen päivän reissu New Yorkkiin, jossa käymme mm YK:ssa ja New York Timesin pääkonttorissa. Kuulemme varmaan mistä ne kaikki fake newsit oikein keksivätkään!
Facebookin (ja toki myös ihan oman muistinikin) mukaan tasan vuosi sitten olimme muuttamassa Helsingissä uuteen kotiimme. Muutosta vajaan kolmen kuukauden päästä matkustimme tänne Carlisleen, jossa taas asetuimme uuteen paikkaan. Vajaan kolmen kuukauden kuluttua olemme jättämässä tämän kodin taaksemme ja on aika palata Helsinkiin. Muutoksia on todella mahtunut tähän vuoteen ja jännityksellä odotan, mitä tulevaisuus taas tuo tullessaan.
Nyt on kuitenkin vielä aikaa nauttia keväästä ja näistä viimeisistä hetkistä täällä. Ai niin! Tavallaan olemme myös palaamassa alkuaikoihimme, koska ns sponsoriperheellämme on jälleen koiranpentuja. Kuvia tulee varmasti seuraavissa blogiteksteissä. Aika menee todella vauhdilla ja mitä vähemmän meillä on viikkoja täällä jäljellä, veikkaan että ajankulu vain nopeutuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti