Miehellä oli loppuviikosta ennen itsenäisyyspäiväviikonloppua muutama vapaapäivä. Mietittiin, että olisi kiva lähteä jonnekin pienelle matkalle. Suurkaupungit ruksattiin yli, koska tänä viikonloppuna kaikki on tupaten täyttä. Kun tässä vain tunnin matkan päästä alkaa Pennsylvanian suurin Amish-asutus (saattaa olla koko maan suurin myös, Ohion kanssa käydään kuulemma jatkuvaa kisaa suurimman tittelistä), päätettiin mennä pariksi päiväksi sinne. Ja ei kun matkaan!
Etukäteistietomme Amisheista oli aika pintapuolinen. Tiesimme, että he ovat tiukan uskonnollinen ryhmä, jotka elävät edelleen kuten 1800-luvulla mitä tulee koneisiin ja pukeutumiseen. En ole edes katsonut Suomessakin muistaakseni näkyvää Jaakobin valinta -tv-sarjaa, joka kertoo Amisheista.
Amishit asuvat pääosin Lancasterin alueella, ja suuntasimmekin ensin Lancasterin kaupunkiin, jossa saimme matkailutoimistosta kartan ja hyviä vinkkejä alueen kartoittamiseksi. Alueella on paljon ihania katettuja siltoja!
Löysimme myös ihastuttavan kauppahallin, josta - jos nyt olisimme olleet kotipaikkakunnallamme - olisimme voineet ostaa vaikka mitä tuoretuotteita! Koiriakaan ei ollut unohdettu. :)
Ensimmäisen päivän käytimme omatoimiseen alueeseen tutustumiseen. Lyhyestä mutta rankasta vesisateesta huolimatta alue oli todella kaunis! Mieleen tuli lähinnä omat mökkimatkat 70-luvulla, jolloin tienvarsia reunustivat pellot ja lehmiä, hevosia ja lampaita näki vähän väliä. Erona entisajan koti-Suomeen oli kenties se, että täällä talot ja tilat olivat erittäin hyvin hoidettuja!
Aamupalalla pienessä majapaikassamme tapasimme mukavan keski-ikäisen amerikkalaispariskunnan, joka kertoi lomailevansa usein alueella. Sattui vielä niin, että mies oli eläköitynyt armeijasta ja palvellut mm neljä vuotta Saksassa (Berliinin muurin murtumisen aikaan!), joten juttua riitti! Heiltä saimme ensimmäisiä tiedonmurusia Amisheista ja päivittelimme yhdessä joitain heidän tapojaan. Pienten majapaikkojen etuna on se, että väkisinkin tulee seurusteltua uusien ihmisten kanssa.
Olimme varanneet kattavan Amish-paketin sisältäen kiertoajelun, teatteriesityksen ja käynnin Amish-koulussa ja kodissa (olivat siis museokäytössä, eivät ns oikeita enää). Itse turistiosuudessa koko päivän ajan oppaanamme toimi ihastuttava vanha eläkeläismies Kent, joka on asunut alueella pitkään ja jolla on ystävinä useita Amish-perheitä. (Hän oli puolestaan lentäjä ja Vietnamin veteraani).
Bussikierroksella kiertelimme lähes kaksi tuntia lähiseutua. Kent oli äänessä taukoamatta. Kuulimme, että Amishit eivät hyväksy valokuvausta, joten kuvata heitä ei saanut. (Pari kuvaa nappasin kuitenkin bussin ikkunasta, mutta eihän näistä tunnista ketään, eihän?). Wikipediasta pääsette lukemaan yhteisön perusfaktat, en käytä niihin tässä palstatilaa, muuten blogista tulisi varmasti vähintäänkin kymmensivuinen. Otan tässä lähinnä sellaisia asioita esille, jotka eivät mene minun logiikkaani. Ensimmäinen on tietysti se, miksi juuri tuohon tiettyyn aikakauteen on pitänyt pysäyttää kehitys. Miksi naisten vaatteisiin ei saa laittaa nappeja ja miksi tuo 1800-luvun vaatemuoti on se, johon on jymähdetty. Amishit ovat alunperin lähteneet Euroopasta jo 1700-luvulla, joten miksi ei jääty jo siihen tyyliin ja tekniikkaan?
No pukeutuminen on sinällään pientä. Mielenkiintoista (ja hullua!) on se, että amishit eivät hyväksy sähköä. Mutta he eivät suinkaan elä ilman jääkaappia, lamppuja tai uunia. Heidän laitteensa toimivat kaasulla! Pesukoneita heille tehdään erikseen, eli joku laitevalmistaja hankkii vanhoja normaaleja koneita, poistaa niistä kaikki sähköosat ja sen jälkeen ne ovat valmiita amisheille myytäväksi.
Ompelukoneet ovat niitä vanhoja polkukoneita, jotka ovat meille kaikille ainakin kuvista tuttuja. Sähköihin voi saada tarvittaessa pastorilta poikkeusluvan, kuten oli toimittu mm erään kotonaan hengityslaitetta tarvitsevan nuoren tytön kanssa.
Kuulimme myös selityksen monen talon pihamaalla olevaan pieneen vajaan. Se ei vastoin yleistä luuloa ole ulkovessa (kaikilla amisheillakin on sisävessat ja juokseva vesi). Kyseessä on puhelinkoppi! Periaatteessa puhelimet kuuluvat kiellettyjen tavaroiden listalle. Syynä tähän on se, että niiden katsotaan häiritsevän perhe-elämää, koska kuka tahansa voi milloin tahansa puhelimella 'tunkeutua' keskelle kotia. Siksi on nämä puhelinkopit, joista voi käydä tarvittaessa soittamassa puhelun. Lähinnä puhelinta käytetään yhteydenpidossa ns. ulkomaailmaan, eli vaikka amishit elävätkin tiiviissä omassa yhteisössään, he tarvitsevat esim. pankkeja tai kaupankäyntiä varten myös puhelinasiointia. Oli muuten hauska näky, kun ihan tavallisen pankin parkkipaikalla oli useita hevoskärryjä!
Ehkä eniten itseäni kummastutti (ja kauhistutti) se, että amishit käyvät koulua vain kahdeksanteen luokkaan asti. Täällä se tarkoittaa noin 14-vuoden ikää. Siihen mennessä heidän on katsottu oppineen kaikki se, mitä he elämässään tarvitsevat. Ja koska opettajat ovat myös amisheja, ei opettajienkaan opetus ole kestänyt tuon kauempaa. Mietittiin miehen kanssa sitä, mitä käy lapsille, jotka haluavat oppia enemmän. Tiedonjano kun on aika normaalia ihmiselle. Ja miten helppoa on pitää 'kurissa ja herran nuhteessa' ihmisiä, joiden tietotaso pidetään matalana.
Amis-nuorilla on periaatteessa vapaus valita haluavatko he uskonkasteen vai eivät. Noin 16-vuotiaina heillä on ajanjakso nimeltään rumspringa, jolloin he voivat elää hieman vapaammin. Vapausaste riippuu yhteisöstä, johon nuori kuuluu. Joissain saadaan olla vapaammin vain muiden amish-nuorten kanssa, kun taas joissain voidaan osallistua myös englantilaisten normaaliin elämään. (Amishit kutsuvat kaikkia muita ihmisiä englantilaisiksi.....) Rumspringan kestoa ei ole sinällään rajattu, mutta toiveissa on, että nuori hyvinkin pian valitsee uskonnon ja kasteen, jonka jälkeen hän voi myös perustaa oman perheen. Kysyin oppaaltamme, kuinka vapaa tuo valinta on. Mitä jos nuori päättää valita englantilaisen elämän? Hänen mukaansa tilanne on ilmeisesti aika lailla samanlainen kuin (käsittääkseni) suomalaisten lestadiolaisten keskuudessa eli jotkut perheet katkaisevat välit lapseen kokonaan, mutta jotkut voivat olla vielä jollain tavalla tekemisissä. Eli enpä tiedä kuinka vapaa on valinta, jos valitset käytännössä ulkomaailman ja perheen välillä, etkä ulkomaailman ja uskonnon. Noin 90 % nuorista valitsee kirkon. Ei kovin yllättävää. Oppaamme Kentin mukaan iso ongelma amisheilla on se, että yhteisöön ei käytännössä tule lainkaan uutta verta. Kaikki perheet ovat jollain lailla sukua toisilleen. Nykyisin onkin lisääntynyt tapa matkustaa myös muille Amish-alueille esim. Ohioon, jotta geeniperimä edes hiukan laajenisi.
En ihan ymmärrä tuossa nykyajan kieltävässä uskonnossa myöskään sitä, että tekniikkaa voidaan hyödyntää kunhan sitä ei käytä itse. Eli aivan hyvin voidaan palkata englantilainen katonkorjaaja tai taksinkuljettaja, jonka palveluita käytetä ilman mitään tunnontuskia. Samoin terveyspalveluita käytetään ihan normaalisti.
Samoin en ihan ymmärrä tuota sähköjuttua. Perusteluna kuulema on se, että jos talossa olisi sähkö, alkaisivat nuoret vaatia televisioita ja tietokoneita, jotka taas häiritsisivät muuten auvoisaa perhe-elämää. Helpompaa on olla kokonaan ilman, jolloin tuota 'kaikilla muillakin on' -keskustelua ei Amish-perheessä synny. Minusta tuossa on ristiriita koko Amish-uskonnon perusperiaatteiden kanssa! Heidän uskontonsa perustuu valinnan vapauteen ja siihen, että jokainen saa valita itse kirkkokuntansa ja siihen kuulumisen. Siksi aikanaan uskonnon perustajat lähtivät vainottuina uutta elämää etsimään valtameren toiselta puolelta. Eikö uskonnon periaatteiden noudattaminen olisi vapaata silloin, jos kodissa olisi televisio ja nuori itse valitisi olla katsomatta sitä?
Tästä postauksesta jää puuttumaan vaikka mitä! Saimme parin päivän reissulla huimasti lisätietoa Amisheista, mutta tuntuu sille, että enemmän jäi vielä kysyttävää. Heidän elämässään on aivan loistavia arvoja! Esimerkiksi tien varrella oli myynnissä kukkakimppuja avoimissa kojuissa, joihin sai itse maksaa kukista haluamansa summan. Jos joku joskus varastaisikin yhden kimpun, ajattelee kunnon Amish, että varas tarvitsisi niitä kukkia enemmän kuin mitä hän olisi tarvinnut rahoja. Eli kaikki hyvin. Perheenjäsenistä pidetään huolta loppuun asti eikä yksikään Amish joudu elämään tai kuolemaan yksin. Yhteisön tuki on vahva. Yhteisö myös maksaa mikäli joku sen jäsenistä joutuu sairaalaan (Amishit eivät ota vakuutuksia).
Mutta pitääkö tuollaisen yhteisöllisyyden vastapainona olla välttämättä tiukka kuri ja rajoittunut ajatusmaailma? Minun ihannemaailmassani yhteisöllisyys ja nykyajan vapaudet eivät ole toisiaan poissulkevia.
Voi olla että vuoden mittaan käymme alueella vielä uudestaan ja jos mahdollista perehdymme aiheeseen vielä lisää. Kiehtovaa ja kummallista ja välillä oli kieltämättä sellainen olo että olemme keskellä televisio-ohjelman kuvauksia, joiden päättyessä näyttelijät menevät oikeisiin koteihinsa.
Etukäteistietomme Amisheista oli aika pintapuolinen. Tiesimme, että he ovat tiukan uskonnollinen ryhmä, jotka elävät edelleen kuten 1800-luvulla mitä tulee koneisiin ja pukeutumiseen. En ole edes katsonut Suomessakin muistaakseni näkyvää Jaakobin valinta -tv-sarjaa, joka kertoo Amisheista.
Amishit asuvat pääosin Lancasterin alueella, ja suuntasimmekin ensin Lancasterin kaupunkiin, jossa saimme matkailutoimistosta kartan ja hyviä vinkkejä alueen kartoittamiseksi. Alueella on paljon ihania katettuja siltoja!
Löysimme myös ihastuttavan kauppahallin, josta - jos nyt olisimme olleet kotipaikkakunnallamme - olisimme voineet ostaa vaikka mitä tuoretuotteita! Koiriakaan ei ollut unohdettu. :)
Olimme varanneet kattavan Amish-paketin sisältäen kiertoajelun, teatteriesityksen ja käynnin Amish-koulussa ja kodissa (olivat siis museokäytössä, eivät ns oikeita enää). Itse turistiosuudessa koko päivän ajan oppaanamme toimi ihastuttava vanha eläkeläismies Kent, joka on asunut alueella pitkään ja jolla on ystävinä useita Amish-perheitä. (Hän oli puolestaan lentäjä ja Vietnamin veteraani).
Bussikierroksella kiertelimme lähes kaksi tuntia lähiseutua. Kent oli äänessä taukoamatta. Kuulimme, että Amishit eivät hyväksy valokuvausta, joten kuvata heitä ei saanut. (Pari kuvaa nappasin kuitenkin bussin ikkunasta, mutta eihän näistä tunnista ketään, eihän?). Wikipediasta pääsette lukemaan yhteisön perusfaktat, en käytä niihin tässä palstatilaa, muuten blogista tulisi varmasti vähintäänkin kymmensivuinen. Otan tässä lähinnä sellaisia asioita esille, jotka eivät mene minun logiikkaani. Ensimmäinen on tietysti se, miksi juuri tuohon tiettyyn aikakauteen on pitänyt pysäyttää kehitys. Miksi naisten vaatteisiin ei saa laittaa nappeja ja miksi tuo 1800-luvun vaatemuoti on se, johon on jymähdetty. Amishit ovat alunperin lähteneet Euroopasta jo 1700-luvulla, joten miksi ei jääty jo siihen tyyliin ja tekniikkaan?
No pukeutuminen on sinällään pientä. Mielenkiintoista (ja hullua!) on se, että amishit eivät hyväksy sähköä. Mutta he eivät suinkaan elä ilman jääkaappia, lamppuja tai uunia. Heidän laitteensa toimivat kaasulla! Pesukoneita heille tehdään erikseen, eli joku laitevalmistaja hankkii vanhoja normaaleja koneita, poistaa niistä kaikki sähköosat ja sen jälkeen ne ovat valmiita amisheille myytäväksi. Ompelukoneet ovat niitä vanhoja polkukoneita, jotka ovat meille kaikille ainakin kuvista tuttuja. Sähköihin voi saada tarvittaessa pastorilta poikkeusluvan, kuten oli toimittu mm erään kotonaan hengityslaitetta tarvitsevan nuoren tytön kanssa.
Kuulimme myös selityksen monen talon pihamaalla olevaan pieneen vajaan. Se ei vastoin yleistä luuloa ole ulkovessa (kaikilla amisheillakin on sisävessat ja juokseva vesi). Kyseessä on puhelinkoppi! Periaatteessa puhelimet kuuluvat kiellettyjen tavaroiden listalle. Syynä tähän on se, että niiden katsotaan häiritsevän perhe-elämää, koska kuka tahansa voi milloin tahansa puhelimella 'tunkeutua' keskelle kotia. Siksi on nämä puhelinkopit, joista voi käydä tarvittaessa soittamassa puhelun. Lähinnä puhelinta käytetään yhteydenpidossa ns. ulkomaailmaan, eli vaikka amishit elävätkin tiiviissä omassa yhteisössään, he tarvitsevat esim. pankkeja tai kaupankäyntiä varten myös puhelinasiointia. Oli muuten hauska näky, kun ihan tavallisen pankin parkkipaikalla oli useita hevoskärryjä!
Ehkä eniten itseäni kummastutti (ja kauhistutti) se, että amishit käyvät koulua vain kahdeksanteen luokkaan asti. Täällä se tarkoittaa noin 14-vuoden ikää. Siihen mennessä heidän on katsottu oppineen kaikki se, mitä he elämässään tarvitsevat. Ja koska opettajat ovat myös amisheja, ei opettajienkaan opetus ole kestänyt tuon kauempaa. Mietittiin miehen kanssa sitä, mitä käy lapsille, jotka haluavat oppia enemmän. Tiedonjano kun on aika normaalia ihmiselle. Ja miten helppoa on pitää 'kurissa ja herran nuhteessa' ihmisiä, joiden tietotaso pidetään matalana.
Amis-nuorilla on periaatteessa vapaus valita haluavatko he uskonkasteen vai eivät. Noin 16-vuotiaina heillä on ajanjakso nimeltään rumspringa, jolloin he voivat elää hieman vapaammin. Vapausaste riippuu yhteisöstä, johon nuori kuuluu. Joissain saadaan olla vapaammin vain muiden amish-nuorten kanssa, kun taas joissain voidaan osallistua myös englantilaisten normaaliin elämään. (Amishit kutsuvat kaikkia muita ihmisiä englantilaisiksi.....) Rumspringan kestoa ei ole sinällään rajattu, mutta toiveissa on, että nuori hyvinkin pian valitsee uskonnon ja kasteen, jonka jälkeen hän voi myös perustaa oman perheen. Kysyin oppaaltamme, kuinka vapaa tuo valinta on. Mitä jos nuori päättää valita englantilaisen elämän? Hänen mukaansa tilanne on ilmeisesti aika lailla samanlainen kuin (käsittääkseni) suomalaisten lestadiolaisten keskuudessa eli jotkut perheet katkaisevat välit lapseen kokonaan, mutta jotkut voivat olla vielä jollain tavalla tekemisissä. Eli enpä tiedä kuinka vapaa on valinta, jos valitset käytännössä ulkomaailman ja perheen välillä, etkä ulkomaailman ja uskonnon. Noin 90 % nuorista valitsee kirkon. Ei kovin yllättävää. Oppaamme Kentin mukaan iso ongelma amisheilla on se, että yhteisöön ei käytännössä tule lainkaan uutta verta. Kaikki perheet ovat jollain lailla sukua toisilleen. Nykyisin onkin lisääntynyt tapa matkustaa myös muille Amish-alueille esim. Ohioon, jotta geeniperimä edes hiukan laajenisi.
En ihan ymmärrä tuossa nykyajan kieltävässä uskonnossa myöskään sitä, että tekniikkaa voidaan hyödyntää kunhan sitä ei käytä itse. Eli aivan hyvin voidaan palkata englantilainen katonkorjaaja tai taksinkuljettaja, jonka palveluita käytetä ilman mitään tunnontuskia. Samoin terveyspalveluita käytetään ihan normaalisti.
 |
| Matkalla pelloille |
Samoin en ihan ymmärrä tuota sähköjuttua. Perusteluna kuulema on se, että jos talossa olisi sähkö, alkaisivat nuoret vaatia televisioita ja tietokoneita, jotka taas häiritsisivät muuten auvoisaa perhe-elämää. Helpompaa on olla kokonaan ilman, jolloin tuota 'kaikilla muillakin on' -keskustelua ei Amish-perheessä synny. Minusta tuossa on ristiriita koko Amish-uskonnon perusperiaatteiden kanssa! Heidän uskontonsa perustuu valinnan vapauteen ja siihen, että jokainen saa valita itse kirkkokuntansa ja siihen kuulumisen. Siksi aikanaan uskonnon perustajat lähtivät vainottuina uutta elämää etsimään valtameren toiselta puolelta. Eikö uskonnon periaatteiden noudattaminen olisi vapaata silloin, jos kodissa olisi televisio ja nuori itse valitisi olla katsomatta sitä?
 |
| Talot voivat olla valtavaia, mutta niihin ei mene sähköjohtoja |
 |
| Iltaisin luetaan kasviesitteitä ja pelataan erilaisia pelejä |
Mutta pitääkö tuollaisen yhteisöllisyyden vastapainona olla välttämättä tiukka kuri ja rajoittunut ajatusmaailma? Minun ihannemaailmassani yhteisöllisyys ja nykyajan vapaudet eivät ole toisiaan poissulkevia.
Voi olla että vuoden mittaan käymme alueella vielä uudestaan ja jos mahdollista perehdymme aiheeseen vielä lisää. Kiehtovaa ja kummallista ja välillä oli kieltämättä sellainen olo että olemme keskellä televisio-ohjelman kuvauksia, joiden päättyessä näyttelijät menevät oikeisiin koteihinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti