Turistioppaana jälleen

Muutaman kuukauden tauon jälkeen pääsimme taas leikkimään matkatoimistoa ja turistiopasta. Vanhempi sisareni miehensä kanssa tuli meille viikoksi kyläilemään ja samalla myös ensimmäistä kertaa elämässään Yhdysvaltoihin. Heti heidän jälkeensä tuli isäni vieraaksemme ja viipyi myös hieman yli viikon. 

Tutulla rutiinilla olimme järjestäneet vieraillemme ns. pakolliset kohteet nähtäväksi. Ne, joihin muutkin vieraamme ovat päässeet tutustumaan - halusivat tai eivät 😉 Täytyy kyllä jälleen kerran todeta, että pieni kyläpahasemme sijaitsee aika loistavalla paikalla noin niinkuin maan historiaan tutustumisen kannalta. Ensinnäkin New York, josta suurin osa suomalaisistakin on saanut ensimmäisen ja jopa ainoan kokemuksensa, sijaitsee noin neljän tunnin auto-/junamatkan päässä. Siellä ensin tulleet viikon vieraat viettivät pari ensimmäistä päivää tasoittamassa aikaeroa ja tutustumassa kaupungin keskeisiin nähtävyyksiin. 

Isäni kanssa teimme kahdestaan junamatkan tähän elokuvista ja tv-sarjoista tuttuun kohteeseen. Reissu oli muuten oikein hyvä kaksine sight-seeing bussikierroksineen, mutta valitettavasti kohdallemme osui aivan katastrofaalisen kova kaatosade. Vapauden patsaankin kiersimme melko pikaisesti ennenkuin suuntasimme takaisin laivarantaan ja mantereen puolelle. Mutta reilussa vuorokaudessa isäni sai aika hyvän kattauksen New Yorkista. Tähän mennessä kaikki vieraamme (ja myös me itse) olemme pitäneet enemmän Washington D.C:stä. Ero näiden kahden kaupungin välillä on todella huomattava! D.C huokuu vaurautta, siisteyttä, väljyyttä ja rauhallisuutta. New Yorkissa on koko ajan kaikkea käynnissä yhtä aikaa ja jopa ihmisten kävelytyyli ja käyttäytyminen on erilaista. Jos jommassa kummassa kaupungissa pitäisi asua, valintani olisi selkeästi pääkaupunki. 

Philadelphiaan kahden tunnin päähän emme nyt ehtineet kumpienkaan vieraidemme kanssa, mutta se on varmastikin keskeisin kaupunki Yhdysvaltojen itsenäistymisen kannalta. Siellä on esimerkiksi allekirjoitettu itsenäisyysjulistus ja siellä on myös se kuuluisa Liberty Bell. Philadelphiakin on keskeisiltä nähtävyyksiltään näppärän kokoinen. Ja tällä lähes vuoden kokemuksella täytyy sanoa, että jos nämä amerikkalaiset jotain osaavat tehdä, niin rakentaa omasta maastaan ja historiastaan kertovia museoita! Kaikki ovat olleet tähän mennessä erittäin selkeitä ja informatiivisia. Toki myös melko nationalistisia, mutta se sallittakoon. 

Gettysburg puolestaan oli käänteentekevä kaupunki sisällissodan aikana. Gettysburgissa Abraham Lincolnkin piti kuuluisan Gettysburgin puheensa, jonka teksti on kopioitu hänen monumenttiinsa Washingtonissa. Toki olen tiennyt Lincolnin merkityksestä USA:n yhtenäisyydelle ja että häntä pidetään tavallaan nykyisen
USA:n henkisenä isänä, mutta vasta käytyäni Washingtonissa ja Gettysburgissa useampaan kertaan, olen alkanut paremmin ymmärtää sitä henkilökulttia, joka hänen ympärilleen on rakennettu. Gettysburgin pelloilla menetti kolmena heinäkuun päivänä henkensä noin kahdeksan tuhatta sotilasta ja haavoittui tai katosi runsas 40 000 ihmistä. Taistelu oli koko sodan tuhoisin. Olen nyt käynyt taistelusta kertovassa museossa muistaakseni viisi kertaa, kuullut selostuksen sen kulusta ja nähnyt paikat, joissa taisteluja käytiin. 

Joka kerta museossa kiinnitän huomiota johonkin uuteen yksityiskohtaan ja joka kerta vuodatan vähintäänkin sisäisesti kyyneleitä noiden hukattujen nuorten miesten elämien vuoksi. En vaan kerta kaikkiaan voi käsittää sodan järjettömyyttä! Ovatko hyödyt oikeasti uhrauksiin nähden oikeassa suhteessa? Kuudetta kertaa en kuitenkaan enää kierrokselle lähtenyt, vaan mieheni sai tällä kertaa toimia yksin asiantuntevana oppaana isälleni (Selvennyksen vuoksi, kuvassa ei ole isäni vaan siskoni mies 😀). Ja kuulema oikein hyvä opas olikin! Saattaa olla, että ylennän hänet jossain vaiheessa kuljettajan roolista apulaisoppaaksi!

Neljäs lähellä oleva tärkeä käyntikohde on tietenkin pääkaupunki Washington D.C, joka sekin on ainoastaan noin kahden tunnin ajomatkan päässä. Siellä sijaitsevat kaikki nykyisen USA:n keskeisimmät muistomerkit, hallintorakennukset ja tietysti presidentin asunto ja työpaikka Valkoinen talo. Washington on vieläpä erittäin turistiystävällisesti suunniteltu kaupunki: kaikki nämä tärkeimmät nähtävyydet sijaitsevat kohtalaisen pienellä alueella, jonka hyväjalkainen selvittää päivässä tai vähintäänkin kahdessa. Oikein huomaavaista suunnittelua!

Ja jopa 84-vuotias isäni käveli koko alueen päästä päähän päivän aikana ja ihan valittamatta! Yritin kyllä ehdottaa taukoja säännöllisin välein, mutta isäni lähitti valitti sitä, että jos johonkin pysähdytään ja istutaan alas, on liikkeelle lähteminen sen jälkeen jäykillä jaloilla hankalampaa. Ja niinpä sitten pysyttiin enimääkseen liikkeellä. Kaikkiaan kävelyä tuli meille varmasti kuutisen kilometriä ja lisäksi museossa kiertelyt päälle. Ja tietysti kävely hotellista metrolle ja takaisin. Reipas mies täytyy sanoa!

Jos varsinaiset monumentit ovatkin kohtuullisen näppärärästi käytävissä, museoihin sen sijaan voi kevyesti varata vaikka pari viikkoa! Niitä siellä riittää suureenkiin kulttuurinälkään. Ja mikä parasta: kaikki Smithsonian-museot ovat ilmaisia! 

Tällä kertaa kävimme molempien vieraidemme kanssa avaruusmuseossa, jossa sielläkin olisi saanut kulumaan ihan helposti koko päivän. Aika hienoa oli nähdä livenä auto, jolla ensimmäisen kerran käytiin kuussa (siis kyllä sinne toki ensin mentiin raketilla, autoa käytettiin vasta perillä 😁) Lisäksi pääsin koskemaan kuusta tuotua kiven palasta. Avaruusasioiden lisäksi oli myös oma osastonsa lentämisen alkuvuosista, Wrightin veljesten historia ja heidän lentokonekehitelmänsä sekä Charles Lindbergin kone, jolla hän lensi Atlantin yli. En ole mikään erityinen avaruus- tai lentokonefani, mutta tuolla oli kyllä aivan älyttömästi mielenkiintoista nähtävää! 

Sisareni 'ryhmän' kanssa onnistuimme myös pääsemaan Capitolin eli kongressitalon kierrokselle, jossa kuulimme jälleen monta mielenkiintoista yksityiskohtaa sekä itse rakennuksesta että siellä aikanaan käydyistä keskusteluista. Ehdottomasti suosittelen käyntikohteeksi! Emme olleet varanneet käyntiä etukäteen, mutta vierailukeskuksessa on mahdollisuus jonottaa vapautuvia saman päivän lippuja ja selvisimme tällä kertaa vain runsaan 10 minuutin jonottamisella. Hieno juttu!

Pakollinen käyntikohde Pennsylvaniassa on myös Amishien asutus Lancasterin alueella ja sinne vein myös nuoremmat vieraani. Itse en tällä kertaa osallistunut kiertoajelulle ja käytin tuon puolitoistatuntisen teekupin ja lukemisen äärellä läheisessä kahvilassa. Toistaiseksi vieraamme ovat pitäneet amishien elämään tutustumista käymisen arvoisena. Tosin sisareni huomautti, että tuntuu hieman hassulle mennä katsomaan bussin ikkunasta, kun ihmiset elävät arkielämäänsä, käyvät kaupassa, viljelevät maata tai kuivattavat pyykkiä. Vähän kuin safariajelu ihmisistä, jossa näet kohteet luonnossa. Noin niinkuin hieman kärjistäen sanottuna. 

Ja vielä viimeinen peruspakettiin kuuluva kohde on tietysti Hersheyn kaupunki ja suklaatehdas. Sieltä ei ole tainnut kukaan vielä lähteä ilman suklaakassillista..... Tosin Fazerin parissa kasvaneena en edelleenkään erityisesti välitä Hersheyn suklaasta. Minun makuuni hieman liian makeaa ja rasvaista. Mutta kyllä sen toki syötyä saa! Tällä kertaa sisareni reissulle olimme fiksusti varanneet mukaamme kylmälaukun, jolla varmistimme että suklaa oli suurinpiirtein saman muotoista vielä kotonakin kuin mitä se oli kaupasta lähtiessä. Määrä saattoi hiukan huveta pieniin maistiaisiin...

Näiden peruskohteiden lisäksi olemme pyrkineet järjestämään muita paikallisia käyntikohteita, mielenkiintoisia messuja, näyttelyitä tai kulttuuritapahtumia. Olemme yrittäneet valita eri tavoin kiinnostavia ravintoloita, käyneet erilaisissa ruokakaupoissa ihmettelemässä sipsi-pussien loputtomia rivejä, pakastealtaiden jättimäisiä kalkkunoita tai erilaisia eksoottisia hedelmiä ja juureksia, joiden valmistamista tai makua voi vain arvailla. Ja siis todellakin arvailla. Edelleenkään lähes vuoden jälkeen en ole tehnyt sitä, mitä suunnittelin jo heinäkuussa eli, että ostaisin jonkun kummajaisen, googlaisin mitä siitä voi tehdä ja yrittäisin parhaani mukaan muokata siitä jollakin lailla syömäkelpoisen aterian. Mutta onhan tässä vielä aikaa! 

Olemme myös käyneet outleteissa, joissa tarjontaa riittää jokaiseen makuun ja lompakkoon, olemme hämmästyttäneet vieraamme käyttämällä sujuvasti kuponkeja (siis outleteissa, ruokakaupassa en ole edelleenkäään niihin sortunut! tai no ihan vähän ehkä....) ja lisäksi olemme kolunneet hyllyjä tavallisissa ostoskeskuksissa, Walmartissa ja Macy's tavaratalossa, vierailleet maalaismarkkinoilla ja kannustaneet jääkiekko-otteluissa. Baseballiin emme sentään ole ketään pakottaneet!! Joku raja meidänkin määräilyllämme 😀

Vaikka keskeiset käyntikohteet jokaisen vieraamme kanssa ovat olleet aika samoja, olemme joka kerta itsekin oppineet valtavasti uutta! Samalla se on ollut loistava tapa tutustua paikalliseen tapahtumatarjontaan, mennä uusiin ravintoloihin ja ihan vain ajella ympäriinsä katsomassa ympäröivää maailmaa. Ihan mielellämme olemme siis menneet uudestaan ja uudestaan suklaajunaan (kyllä, aina vain!) tai Lincolnin muistomerkille. Olen varmasti oppinut Yhdysvaltojen historiasta tämän vuoden aikana enemmän kuin koskaan kouluaikoinani. Olen myös oppinut jotain amerikkalaisten luonteenpiirteistä tai elämänasenteesta. Olen myös oppinut, että yli 300-miljoonaiseen kansaan mahtuu monenlaista tallaajaa. 

Turistikierrokset ovat meidän osaltamme nyt tässä. Kiitän kaikkia vieraitamme, ihana oli saada vaihtelua arkeen ja tutustuttaa muita tähän pikkukaupunkiimme ja lähiympäristöön. Ihanaa oli myös saada viettää vähän enemmän laatuaikaa läheisten kanssa. Kun viikon verran viettää yhdessä, tulee juteltua paljon erilaisista asioista. Samalla voi vahingossa oppia itsestäänkin jotain. Isäni kanssa vietettävään viikkoon suhtauduin hieman jännityksellä. En edes muista, koska olemme olleet muutamaa tuntia pidempään yhdessä sen jälkeen kun äitini nukkui pois runsas 17 vuotta sitten. Hienoa oli viettää viikko hänen kanssaan, vaikka toisaalta täytyy sanoa, että ihan hyvä, että meillä kummallakin on jo omat kodit ja omat elämät..... Täytyy kyllä toivoa, että olen perinyt terveysgeenini siltä puolelta sukua. Kunto isälläni on loistava ja positiivinen ja utelias suhtautuminen elämään ja maailmaan on edelleen jäljellä. Tavallaan erityisesti sisareni ja isäni vierailujen aikana sain tehdä jälleen matkan omaan ja sukuni historiaan. Voiko parempaa turistimatkaa tehdäkään?