Länsirannikko saavutettu

Jatkoa seurasikin pikemmin kuin itsekään luulin. Lentomme on vaivaiset viisi tuntia myöhässä, joten sain mukavasti kirjoitusaikaa. 

Hikisinä, pölyisinä ja väsyneinä saavuimme Las Vegasin hotelliimme, jossa seisoimme kullatussa aulassa jonottamassa check inniin. Las Vegasissa hotellien hinnat on painettu ihan kohtuulliselle tasolle, mutta kaikesta lisäpalvelusta veloitetaan erikseen. Ensinnäkin on pakollinen ns. lomakeskusmaksu (39 dollaria), jolla on oikeus käyttää uima-allasta, kuntosalia ja wifiä. Riippumatta siitä käyttääkö niitä. Sitten voit vuokrata jääkaapin ($25) tai mikrouunin. Tosin saimme vastineeksi kuponkeja, joilla sai edullisesti all-you-can-drink -buffetin tai kaksi (ylihintaista) drinkkiä yhden hinnalla. 

Huoneisiin mennään tietysti kasinon läpi. Itse asiassa kaikki Las Vegasissa tuntui johtavan kasinoiden läpi. Jopa kadulla kävellessä ohjattiin jalankulkuvirrat kasinoihin ja jalkakäytävä jatkui taas toisella sisäänkäynnillä. Mieheni kanssa naureskeltiiin sille, että lähinnä paikan liikennejärjestelyistä tuli mieleen Itä-Pasila: jalankulkijoille oli erilaisia kävelyväyliä eri tasoilla ja koskaan et tiennyt minne mikin väylä johtaa.... Muuten kyllä Vegasissa oli valotauluja hieman enemmän kuin Itä-Pasilassa (tai mistä minä tiedän mitä siellä on vuodessa tapahtunut!). 

Kaikki tietävät kaupungista sen verran, että siellä on paljon valoja, kasinoita ja yliampuvia hotelleja. Juu oli. Hotellit ovat valtavan kokoisia tuhansine huoneineen. Ja kun valtaosin olemme reissullamme majoittuneet max 20 huoneen majoituksiin, oli ero aika huomattava.... Kaikissa hotelleissa on valtava kasino. Mielikuvistani poiketen automaaateilla ei kylläkään istuttu kolikkopurkki sylissä, vaan niihin kelpasi myös ihan setelit. Pitihän minunkin muutamaa yksikätistä tietysti kokeilla, ja olipa näppärästi suunniteltu voiton maksaminen! Automaatti ei suinkaan anna sinulle kiliseviä kolikoita vaan saat voittotositteen, jolla sitten lunastat kassalta voittosi. No haloo! Kuka käy lunastamassa kahden dollarin voiton??? Eli siis niin minäkin näppärästi pelasin voittoni ja kasino sai taas lisää rahaa! Tosin mieheni kompensoi tilannetta voittamalla ruletissa sen verran, että pääsimme Las Vegasin kulujen suhteen aika lailla omillemme. Oikein hyvä 😀

Ihailimme kaikkia pakollisia kohteita: katsoimme Bellagion tanssivat suihkulähteet (myönnettäköön, aika hyvä oli!), Miragen tulivuorishown ja hotelli Venetian kanaalin. Napsimme kuvia valomainoksista, vertailimme kasinoiden tunnelmaa ja välttelimme parhaamme mukaan tarjouksia lähes ilmaisista show- ja pelitarjouksista. Ravintolat sijaitsivat kaikki hotelleissa ihan puhtaita pikaruokapaikkoja lukuunottamatta. Kauppakeskukset olivat hotelleissa jälleen poislukien CVS-tyyppiset kosmetiikka/snacks -myymälät. Kaduilla käveli polttariporukoita, joiden kantavan ajatuksena näytti olevan 'What happens in Vegas, stays in Vegas'. Nuorilla tytöillä oli puolen metrin mittaiset drinkkilasit kädessä ja keski-ikäiset miehet näyttivät nauttivan vapaudestaan kävellä kaljapullo kädessä kadulla. Kaiken kaikkiaan koko paikka oli ulkoa kuin Suomen Vappu (paitsi lämpötilan osalta!) ja sisältä kuin jättiläissuuri ruotsinlaiva. Vuorokauden aika menetti merkityksensä erityisesti sisällä ikkunattomassa kasinossa, jossa ravintolat olivat auki läpi yön ja hampurilaisia ja olutta sai milloin tahtoi. Kävimme katsomassa hotellin uima-altaan. Olihan se allas, ja olihan siellä vettä. Lähinnä sanoisin, että se oli oikeastaan seisova baari eli musiikki soi kovaa ja altaassa pääosin seisottiin lasi kädessä. Uima-allas oli yhtä täynnä kuin Kumpulan uimastadionin lastenallas hellepäivänä! Jotenkin tuli mieleen, että veden puhtaus on varmaan samaa luokkaa.... 

Sanoisin, että se on nyt nähty. Kiva että käytiin, mutta hyvä että päästiin pois. Mitään tarvetta ei ole mennä sinne toistamiseen. Ehkä se on mahtava kohde niille, jotka pelaavat paljon tai jotka jaksavat bilettää läpi yön. Meikäläinen keski-ikäinen katsoi aikansa ja meni tyytyväisenä ajoissa nukkumaan. 

Jäljellä oli enää kolme yötä, joista viimeinen oltiin jo sovittu vietettävän lentokenttähotellissa. Kahdelle yölle piti siis vielä keksiä paikka. Olimme molemmat yhtä mieltä siitä, että vietämme yöt samassa paikassa ja ylimääräinen ajaminen saa jo riittää. Vaihtoehtomme olivat lähinnä joko Los Angelesin joku rantakohde tai keskellä aavikkoa sijaitseva Los Angelesilaisten talvilomakohde Palm Springs, jossa olemme kerran aiemminkin käyneet. Päädyimme lopulta Palm Springsiin, jossa ajattelimme viettää niin sanotusti lomaa pari viimeistä päivää ja ihan vaan rentoutua. 

Ajoreitin valitsimme jälleen niin, että emme tulleet suorinta ja nopeinta pääväylää, vaan hieman pienempää kiertotietä. Ne ovat yleensä mukavampia ja matkan varrelle voi sattua jotain mielenkiintoisia pikkukyliä tai pysähtymisen arvoisia maisemia. Tällä kertaa matka oli todella tyhjä! Ajoimme kohtalaisen niukalla aamupalalla (yksi jugurtti ja tuoremehu) eteenpäin ajatuksenamme pysähtyä jossain ensimmäisessä kylässä jatkoaamupalalla tai aikaisella lounaalla. No ajatus oli ihan hyvä. Ensimmäinen mahdollinen paikka - siis oikeasti ensimmäinen! - tuli noin kahden tunnin kohdalla. Kyseessä oli ilmeisesti jonkinlainen kulttikahvila route 66 varrella, mutta valitettavasti kahvilapuoli oli kiinni. Ostettiin sitten pahimpaan nälkään pieni pussi chipsejä (joita en siis IKINÄ osta) ja cokis. Lisäksi päästiin vessaan, mikä oli kokemus sinänsä. Vessat olivat talon takana erillisessä rakennuksessa. Vessa toimi, mutta lavuaarit eivät olleet olleet käytössä ilmeisesti vuosiin, osasta oli hanat poistettu ja osa oli niin täynnä kalkkia ja kuivuneita roskia, että vettä ei todellakaan ole aikoihin niiden altaiden läpi juossut! Olin taas vaihteeksi tyytyväinen käsilaukussa mukana kulkevaan käsidesipulloon. Hauska sattuma oli, että ainoat muut asiakkaat, jotka kahvilassa olivat, olivat myös Carlislesta. Kyseisen perheen mies oli työssä opettajana koulussa, jossa mieheni opiskeli. Maailma on pieni täälläkin! 

Toinen yhteensattuma oli se, että mieheni koulusta teki tällaista vastaavaa kierrosta noin 5-6 perhettä. Olemme olleet yhteydessä pitkin matkaa, ja osa on onnistunut sopimaan treffejä milloin San Fransiscoon ja milloin Yosemiten kansallispuistoon. Meidän ollessa noin tunnin matkan päässä Palm Springsistä saimme viestin hollantilaiselta parilta, että he ovat suunnilleen samoissa maisemissa lähestymässä Joshua Tree kansallispuistoa. Sovimmekin sitten näppärästi iltapäivätreffit viereisen varuskunnan pita-paikkaan ja vaihdoimme kuulumisia. Oli tosi hauska tavata heitä! Ja muuten niitä Joshua-puita näkyi ajomatkamme varrella tosi paljon ilman, että edes kävimme koko luonnonpuistossa.... 

Palm Springistä valitsimme (taas) pienen hotellin ihan keskustasta, jonka uima-allasalue näytti kuvissa viehättävälle. Samoin kuvat huoneista. Lähestyessämme kaupunkia olimme hieman huolestuneita yhä lisääntyvästä savun määrästä ja näimmekin että viereiset kukkulat savuavat runsaasti! Onneksi kuitenkin tuulen suunta vei savua hieman pois ja itse Palm Springs oli kirkas ja raikas. Jos nyt 42 asteen lämpötilaa voi sanoa raikkaaksi... Mielikuvamme vuosien takaa viihtyisästä pienestä kylästä osoittautuivat ihan oikeiksi ja myös hotellimme oli vähintäänkin kuvailujen mukainen! Viehättävä pienehkö juuri uudistettu talo, jonka sisäpihalla oli siisti uima-allasalue ja aamupala syötiin patiolla. Illalla pihalle sytytettiin kaasulamput ja piha näytti todella tunnelmalliselle! 

Hotellivalintamme meni täysin nappiin! Huone oli loistava, aamupala maukas ja astiat jälleen ihan oikeita. Vietimme kaksi päivää juuri suunnitelmien mukaisesti kaupungilla kävellen, läheisessä outletissa meni muutama tunti ja muuten istuimme allasalueella lukien ja rentoutuen. Oli muuten ensimmäinen kerta koko vuoden aikana, kun olemme oikeasti olleet uima-altaalla tai ottaneet aurinkoa! Tosin nytkin otimme lähinnä pilveä, koska auringossa ei juurikaan voinut oleskella. Palms Springs oli silloin vuosia sitten ensimmäinen paikka, jossa olen koskaan nähnyt kasteluvesiputkia ravintoloiden kaiteissa tai katonrajassa viilentämässä ilmaa. Hotellissamme niitä kiersi myös uima-allasalueen puissa ja aidoissa tuomassa vähän helpotusta paahtavaan kuumuuteen. Toimiva kikka! Tällä reissulla kohtasimme sellaisia myös Las Vegasissa. 

Kahden päivän lomanen oli kuitenkin ohi ja oli aika tehdä vielä viimeinen ajomatka määränpäänä Los Angeles. Monet ystävistämme kiersivät ympäri Kaliforniaa samoihin aikoihin, mutta koska me olemme käyneet siellä jo useaan kertaan, päädyimme tällä kertaa jättämään Kalifornian käytännössä vain lentokenttäkäynniksi. 

Ajoimme hotellille purkamaan matkatavarat, sen jälkeen autovuokraamoon, jossa luovutimme auton ja lounastimme paikallisessa Dennys'ssa periamerikkalaisen lounaan ennen paluuta hotellille. Hieman haikeutta alkoi jo hiipiä mieleen tässä vaiheessa. Olihan ensinnäkin lomareissumme, mutta myös koko vuotemme jo lähes ohi. Vaikea on vielä kuvitella, että olemme kohta taas Suomessa ja normaalissa arjessa kiinni. 

Näitä loppusanoja kirjoitan Los Angelesin lentokentällä. Saimme yllättäen lisätunteja (ei hyvä juttu!), kun aamulla mieheni sai tekstiviestin, että paluulentomme on viisi tuntia myöhässä. Samalla se tarkoitti sitä, että kotiinpaluumme viivästyy entisestään, koska emme tietenkään ehdi jatkolennollemme. Joka tapauksessa uskoisin, että noin vuorokauden kuluttua näistä sanoista olemme kotona ja kaikki hyvin.